Pipokokeilua ja paita ihanasta pupumetsätrikoosta

Adan pikkusiskolle Fannille valmistui pilvivelourlakki. Tai oikeastaan kaksikin kappaletta kokeiluun. Vuorina näissä on pehmeä pinkki interlocktrikoo. 

Fannin (10 kk) päänympärys on 46,5 cm, ja oikeanpuoleinen pipo on tehty 46-senttisellä kaavalla. Vasemmanpuoleinen lakki taas on kokoa 48 cm ja kiristin enemmän kaulalle tulevaa resoria. Myös lakkien sitomisnauhat ovat erilaisia; toinen kiristyy niskasta ja toinen päänympäryksestä. Mielenkiinnolla odotan kumpi näistä on istuvampi malli. Arvelen että isompi.

Kallelle valmistui vielä paita ihanaisesta ja pehmoisesta pupumetsäinterlockista. Hihat ovat myös paksua interlockia Ikasyriltä. Harmi, että kaulusresorista tuli noin huono (liian iso ja lerppu), mutta en ruvennut sitä enää korjaamaan. Miksihän en käyttänyt peitetikkikonetta ja leveää nauhanohjainta?

Tähtipaita Kallelle

Kallelle valmistui tänään tähtipaita Ikasyrin jerseystä. Näistä tähtikuoseista olen alkanut tykkäämään yhä enemmän ja enemmän! Näissä on vaan sitä jotain - yksinkertaisuutta ja tyylikkyyttä. Olen tosi laiska applikoija, siksi tein "nopean" figuurihahmon. Kallen isi valmentaa nuoria thainyrkkeilyssä, ja laji on muutenkin lähellä hänen sydäntään. Paita on varmaan ainakin isille mieluinen!

Söpöt H&M:n kevättakit tytöille ja vaatteita

Tilasin kuukausi sitten tämä suositut H&M:n kevätihanuudet netistä. Näitä on varmaan keväällä joka toisella pikkutytöllä, mutta olkoon. Kokojakaan en enää muista tarkalleen, mutta takkeja sovitettiin ja olivat tosi hyvän kokoiset, paitsi hihat olivat pitkät. Näihin pitäisi suunnitella muutamat lakit ja jotkut housut. Itsetehtyinä tietenkin.

.

Olen jotain ommellutkin, tosin taas ihan perusvaatetta. Kohta 1,5-vuotiaalle Kallelle ompelin paidan ja siihen sopivat housut. Housukangas on jotain iänikuista, halpaa ja paksua puuvillatrikoota - Nansoa kuitenkin, joka sattui sopimaan paremmin kuin hyvin paidan väreihin. Traktorikangas on Ikasyriltä. Housujen kaava on Hupsis ja kokoa 86 cm. Nämä lähtevät maanantaina postin kautta Lahteen.

 

Sitten tytöille peruspaidat. Kuosi on suloinen ja olisi ollut rauhoittavaa valita yksiväriset hihat, mutta oikean väristä kangasta ei ollut enkä alkanut näiden vuoksi taas uusia kankaita ostamaan. Sitä paitsi minulla nyppyyntyi pusero kahden pesun jälkeen. Olisi kiva kuulla onko kenellekään muulle käynyt tämän kuosin kanssa samoin?

Sienipaita Fannillekin. Taisi olla jo kolmas sienipaita, ja vieläkin sieniä on jäljellä. Ja olen sieniin korviani myötä kyllästynyt. Kangas on laadultaan kuitenkin ihanan pehmoista.

Sitten Adalle housut Metsolan joustofroteesta. Näistä tuli tosi kivat, vaikka valkoinen onkin aika uhkarohkea väri.

 

Alla korvapipo Mikun blogin ohjeella (kiitos Miku!).  Näitä pitää tehdä lisää!

Puna-lime apinapaita

Adalle ompelin tänään jerseypaidan, kaava taas Ottobren Viserrys, koko 98 cm. Joskus tilasin Sampsukasta ihania Made With Love- merkkejä,  joista yksi pääsi paidan kylkeen. Tykkään näistä raikkaista väreistä.

Lohikäärmetunika

Puserosta tuli aika extemporena resorivyötärötunika, kun kangas ei muuhun riittänyt.  Malli on omasta päästä, mutta sai vaikutteita Ottobressa taannoin olleesta kaavasta.  Kivaa kun malli poikkeaa selvästi normaalitunikoista, mutta sanottakoon nyt, että tuosta kuosista en kauheasti tykkää. Mutta hyvää ja pehmoista interlockia se kyllä on.

Mielenkiintoista nähdä tämä neidin yllä, kun hän tulee tänne kohta saunomaan, sillä ainahan tuo istuvuus tekijää kiinjnostaa. En vaan keksi miten saan neidin sovittamaan mitään, neiti 3 vee on nimittäin mennyt täällä sovitusboikottiin. Ada tietää jo kun tänne tulee, mitä "joutuu" tekemään...Viimeksi ei auttanut mikään, montaa kikkakolmosta yritin mutta viimeksi neiti voitti taiston 10-0.

  

MUOKS: Alla ainoa kuva, jonka onnnistuin nappaamaan. Kuvasta ei saa minkäänlaista käsitystä vaatteesta, mutta hyvin se näytti sopivan!

Setti ja paita

Kerrankin löysin Eurokankaan palalaarista hirmu hyvänlaatuista trikoota, joka pääsi heti käyttöön. Ja vielä tätä lilaa kangasta jäi sen verran jäljelle, että jotain pientä siitä vielä saa ommeltua. Raitakangas on Hilcon trikoota Hanhelista, vaal.pinkki resori Triteksiltä. Nämä vaatteet tulevat pojantytölleni, 4-vuotiaalle Lotalle.

116-senttiset puserot ovat Ottobre 6/2010 solmiopaita-kaavalla tehdyt, housut taas kerran Saimi-Svetarihousut lehdestä 1/2009. Ne tosin leikkasin 110-senttisen kaavalla, mutta pituutta on 116 cm ja siitäkin huolimatta ne näyttävät leveiltä!

Velourkuvan kanssa kävi vähän köpelösti, sillä kisun sateenvarjon yläosa ei ottanut kiinni. Jouduin sen repimään pois ja melkein kokonaan se lähtikin. Vähän hassun näköiseksi se jäi, mutta ei voi mitään. Tuossahan voi sitten Lotta käyttää suurta mielikuvitustaan mitä kisun päässä onkaan!

Huomenna nämä lähtevät työpaikalleni, josta vien ne ruokkiksella Lotan äipän kukkakauppaan.

Pussihihaa pukkaa taas...

Kauan sitten Kangastukusta hankkimani trikoo muuntui vihdoin vaatteeksi. Kankaassa on mukana elastiinia ja se on muutenkin mukavan oloista, kuosikin on raikas huolimatta kirjavuudestaan. Kaava on jälleen kerran Ottobre 6/2010:n Iines-tunika koko 116 cm ilman sivurypytystä. Applikoin lisäksi eteen pienen sydämen, mutta mahtoiko se tulla liian ylös? Olen tosi onnellinen siitä, kaula-aukko onnistui tällä kertaa nauhankääntäjällä lähes täydellisesti.

Strawberry tunika

Toisten blogeissa olen ihastellut erilaisia Strawberry- tunikoita. Tämä malli on todella sievä, kaava löytyy Ottobren 3/2008 numerosta. Erilaisia kuoseja käyttäen tästä mallista saa hyvinkin erinäköisiä versioita. Tässä ompelin 98-senttisen koon, johon lisäsin helmaan ja hihoihin pituutta. Tämän kaavan koko vastaa minun mielestäni hyvin todellisuutta. Hihojen muokkaus meni vähän pieleen - seuraavaan mekkoon ei tule minkäänlaisia hihamuokkauksia. Tyttökangas on Hanhelilta; pohjaväri on vihertävän turkoosi - oikea sävy näissä kuvissa ei tule kunnolla esiin.

Vaaleanpunaisia norsuja

Tämä on sitten ihanaa kangasta! Sain tytöille nämä valmiiksi tänään, eilen ja tänään näitä olen väkertänyt. Olin taas tilannut kangasta niin nuukasti että käytin hihoihin Hilcon collegea, jossa muuten sattuu olemaan prikulleen sama sävyä kuin norsuissakin. Puseroissa on tunikan pituus, isompi on muokattu Ottobren yöpaidan kaavasta, Fannin paidan kaavana on ollut Ottobren Papana - kaavassa oli kylläkin raglansaumasta avattava nepitys.
 
Niin, ja kankaat on pesty. Kiitos kovasti aiemmista kommenteistanne - aion jatkossakin pestä ja rummuttaa kaikki kankaat huolimatta siitä, rullaantuvatko ne vai ei. Päätökseeni vaikutti vielä sekin, että en oikein osaa tehdä etukäteen vaatteita, joissa olisi reilummin kutistumis- tai kasvuvaraa. 

Tässä lähikuva Fannin paidasta. Kuten kuvasta näkyy, en saanut siististi huoliteltua resorin päitä. En halunnut myöskään taittaa resoria enää taakse, koska siitä olisi tullut turhan paksu. Jätin sen sitten vaan tuollaiseksi ilman kummallisempia kikkailuja. Harmittaa kuitenkin vähän - saisihan se huolitellummankin näköinen olla. 

Pussihihainen pusero

Tänään valmistui aiemmin tekemäni liivihameen alle pusero. Malli on Ottobre 6/2010 Ines-tunika/pusero, koko on 98 cm yksinkertaistettuna niin, että jätin sivuhalkiot rypyttämättä. Menee näin mielestäni paremmin liivihameen alle ja kuitenkin nuo pussihihat tuovat vähän lisää tyttömäisyyttä. Hihat rypytin ohjeista poiketen framilonilla.

Tuo ruskea kangas on hyvää interlockia, ja mulle kävi köpelösti; kangasta ei enää riittänyt takakappaleeseen! En yhtään ajatellut, että olisin voinut sovittaa kaikki osat kankaalle ensin. Takakappale tuli ihan toisen värisestä ja ohuemmasta trikoosta. Mulle on käynyt näin ennenkin, ja ajattelin silloin joskus, että toista kertaa ei tule. Heh heh. Mutta tunikan allehan tämän tein, ekä tuo punainen sieltä tunikan alta vissiin paista.

Nyt en esipessyt tuota kangasta ollenkaan. Toiset kankaat, varsinkin jerseyt, rullaantuvat  pesukoneessa ja vielä paikoin venyvätkin niin pahasti, että ei ole varaa heittää kangasta hukkaan. Jos nyt kutistuvuus olisi vaikka 5 tai 8 prosenttia, niin tuo 5 on vielä kutakuinkin siedettävä prosentti, jotta pystyy ottamaan tuon kokoja tehdessä huomioon. Tilasin vuoden ikäiselle Kallelle vain puolen metrin pätkän jerseytä, ja se rullantui niin kamalaksi, että molemmilta puolilta arvioin menevän 10 cm hukkaan. Mitä mä sitten enää teen 30 sentin palalla?  No mä vähän seurailen noita valmisvaatteiden kutistumisia, enkä nyt vielä tiedä minkä linjan mä tässä asiassa oikein ottaisin.Tähän olisi kiva kuulla muidenkin kommentteja.

Pusero(tunika edestä ja takaa. Neidin naama (ja tietysti paitakin) taitaa olla vähän soosissa ruokailun jälkeen. Nuo mun joskus tekemäni joustofroteehousutkin sopii siililiivariin...
Toivotan hyvää alkanutta vuotta kaikille lukijoilleni!

Pehmoinen liivihame

Keltaisten velourhousujen kaveriksi tein tämän yksinkertaisen liivihameen, koska halusin harjoitella taas resorien tekoa. Peitetikkikoneessa on vaaleanpunaiset langat, ja tikki selkeästi näkyy - mutta ei onneksi vaatteen ollessa päällä.

Sovituksessa kyllä ihan nappi ja tosi nätti päällä! Olen hirveän tyytyväinen - joskus ihan yksinkertainenkin on kaunista. Liivimekon kaavaa kovasti etsiskelin omista Ottobre-lehdistäni ja koska en löytänyt sopivaa, sovelsin itse. Liivimekon yläosa on Ottobren 6/2010 Minnie-liivihameen kaavasta ja alaosan piirsin itse, koko on noin 98 cm. Malli on mukavan kapea ja silti siinä on reippaasti pituutta ja kuitenkin tämä on napakka ylhäältä eikä roikkunut mistään.

Sisaruksille vaatetta

Tytöillä on pulaa perusvaatteista, Etenkin Ada tarvitsisi lisää 98 tai 104 cm:n puseroita. Pikkusisko Fannillekin saa tehdä jo 86-senttisiä vaatteita. On kiva, kun tytöillä on jotain samanlaista, joten tein pusero-housusetit molemmille.

Niin, ja mulla on uusi ongelma peitetikkikoneen kanssa. Miten te konkarit oikein yhdistätte kaula-aukon resorit toisiinsa niin, että saatte niistä siistit? Olen kokeillut monenmoista tapaa ja yhtään siistiä yhdistämistä en ole vielä onnistunut tekemään.

Muistaakseni Gekon blogin ohjeissa ommeltiin koneella päät yhteen, avattiin saumat ja taiteltiin nauhanpäät nurjalle ja ommeltiin ompelukoneen suoralla tikillä heti sauman vierestä ja leikattiin sitten päät pois. Yritin tätä tapaa, mutta en onnistunut saamaan katseenkestävää saumaa.

Olen kokeillut myös kylmästi saumurilla ja litannut sauman suoraksi ompelukoneella. Näin olen ehkä saanut näistä vaihtoehdoista siisteimmän.

Pahin tapaus oli sellainen, kun leikkasin pienen aukon niskaan ja aloitin saumanteon siitä. Kyseessä oli silloin valmis pusero, jossa oli raglanhihat ja peitetikkikoneen litistyssaumat. Tuloksena taas ruma sauma ja puserokangas meni myös omituiseen ruttuun. Kai tämä yhdistäminenkin vaatii erehdyksiä ja useita erilaisia kokeiluja, en tiedä. Mutta jos jollain olisi jotain järkevää vihjettä, otan kiitollisena kyllä vastaan!

Adalle tein Hanhelilta tilaamastani pallocollegesta tunikan ja siihen suorat housut Saimi-svetarihousujen kaavalla. Tunikan kaava on Zoe - yläosastaan, alaosan sovelsin itse. Hanhelilta ovat myös koristenauhat ja silitysmerkki. Mekon oikea väri ei tule tässä kuvassa esiin, kun kuvaushetkellä oli niin pimeää. Housut ovat samaa collegea kun mekon lila taustavärikin vaikka kuvasta sitä ei näe. Haluaisin tehdä tähän mekkoon vielä pinkit legginssit.

 Sitten vielä yhdet murheenkryynit, jotka tein ensin Kallelle. Vaan eivät Kallelle mahtuneet - leveydestä, eli pepusta ja reisistä. Tein Kallelle uudet, tällaiset samanlaiset mutta leveämmät, ja nämä odottavat nyt sovitusta Fannille. Katsotaan kuinka käy.

Ihanaa että saan taas ommella!

Pitkän tauon jälkeen olen ryhtynyt taas ompeluhommiin. On se vaan hienoa huomata, kuinka nautinkaan tästä harrastuksesta! 

Syy pitkään ompelutaukooni oli maaliskuussa tapahtunut vesivaraajan rikkoutuminen ja siitä aiheutunut vesivahinko seurauksineen. Anteeksi kaikille lukijoilleni kun en ole antanut kuulua itsestäni mitään - olen vain ollut niin uupunut remontista jaksaakseni päivittää blogiani.

Aloitin perusompeluksilla pukinkonttiin, tällä kertaa vuoden ikäiselle ja 80-senttiselle Kallelle.  

Tilasin ja sain peitetikkikoneeseen uuden nauhankääntäjän. Ja nyt taisin sitten ensimmäistä kertaa onnistua! Oliopaita on tehty uudella 50 mm:n nauhankääntäjällä ja tikki meni aivan nappiin. Paitsi kaula-aukosta ei kuitenkaan tullut hyvä, koska käytin kanttina hihoissa olevaa interlocktrikoota ja kauhukseni huomasin, että kaulus ei veny tarpeeksi. Voin vain toivoa että Kallen pää mahtuu aukosta sisään... Olen kuitenkin hurjan iloinen kun onnistuin!

Anis-housut ja pari lakkia

Edellisen postauksen takki sai täydennystä uusimman Ottobren Anis-housuista ja parista piposta. Housut ovat ihanan huvittavat ja oikein lökäreitten lökärit!  Joustofrotee on Lasten Metsolasta. Sopivaa housukumpparia en löytänyt mistään; ensin kokeilin napinläpikumpparia joka oli liian joustamatonta. Sitten päätin kokeilla kahta kumpparia vierekkäin ja laitoin Prisman Elastik-kuminauhat, mutta kun niitä oli kaksi rinnakkain, vyötärö oli yhtä joustamaton kun reikäkumpparikin. Lopulta pujotin Myllymuksujen elastiinikumpparit kujaan ja sain kuin sainkin vyötärön sopivaksi.

Lakeista applikoitu on velouria ja vuorena on paksua bambujoustista. Koko on 46, mutta se pieneni vuoren ansiosta jonkin verran eikä edes jousta, joten ompelin vielä toisen joustofroteesta jonka vuoritin vihreällä trikoolla. Tämä on sitten vähän isompi vaikka samalla kaavakoolla tehty, mutta joustavampi.

Minun ei pitänyt ommella noita pipoja ennen kuin saan peitetikkikoneeseeni leveämmän nauhanohjaimen. Olen odottanut tilaustani Hesan maahantuojalta jo liki kaksi kuukautta. Olen aika kiukkuinen tilanteesta. Pitää taas soitella perään. Tosi ärsyttävää.

Vähän jännään ensi viikonloppua kun vaatteiden saaja tulee Poriin. Onko vyötärö ehkä liian tiukka ja sopiiko edes toinen pipo päähän? Nämä ovat pieniä murheita verrattuna siihen, että saan nähdä Kallen, on jo ollutkin suunnaton ikävä!

Ketut ja karhut -takki

Hitsi, minähän osasin edes jotenkin! Sain viikonlopun aikana valmiiksi pikkuisen 74-senttisen takin Kallelle. Eihän tästä vielä mitään luksusta tullut, mutta välttävä kuitenkin! Tämä oli minulle ihka ensimmäinen kokonaan vuoritettu hupputakki! Ja se piti mennä lopulta kuvaamaan ulos lumihangelle, jotta värit edes vähän muistuttavat alkuperäisiä sävyjä. Vuorina on Nanson ruohonvihreää trikoota. Huppua kiertää nyöri, ja laitoin tuollaiset pallukat nyörien päihin. Nyt mietin, että voivatko ne yleensä olla siinä kun ovat ihan suun ulottuvilla? Voivatko ne lähteä nyöreistä irti ja ollakin vaaralliset? 
Niin, olen kyllä ihan mielissäni tästä hupparista. Ellei yritä, ei saa mitään aikaankaan. Ja ehkä jo seuraava takki on jo asteen tätä parempi, toivoa ainakin sopii.

 

Pari paitaa

Kaappiin jääneistä kankaanpalasista kasasin muutaman paidan. Kaavana on jo aiemmin bloggaamani, hyväksitodettu Viserrys-paita. Tein kyllä kolme paitaa, mutta yksi viuhahti jo Adan päälle eikä kerinnyt tulla kuvatuksi.

Tämä paita on tehty kokonaan kierrätysvaatteista. Eteen ompelin piristykseksi taskun. Kaula-aukko olisi toki saanut olla vähän pienempi ja taskun muodossakin on vähän sanomista...

 

Tässä on Myllymuksujen collegea, hihat taiteilin palanlopuista. Kyllä nämä arkipuseroina varmasti asiansa ajavat.

Valokuvahaaste

Sain hauskan kuvahaasteen Pinzeltä. Haaste menee näin:
1. Avaa kuvatiedostoistasi neljäs kansio
2. Avaa neljännen kansion neljäs kuva
3. Julkaisen kuva blogissasi ja selitä se
4. Haasta neljä muuta bloggaajaa mukaan!

Tällainen otos sitten löytyi koneeltani. Tämä on oikeastaan aika kiva kuva selostaa ja muistan tämän hyvin. Kalle on tässä tasan 4 kk:n ikäinen, ja maistelee ihan ensimmäisiä kertoja kiinteää ruokaa. Oli aika huvittavaa seurata Kallen syömistä; ruoka meni hyvin suuhun, mutta se pulpahteli jatkuvasti suusta ulos, ja ruuan sai aina uudestaan ja uudestaan "tuupata" lusikalla suuhun. Kuitenkin jo ensimmäisinä päivinä Kallelle maistui sapuska hyvin. Niin, ja Kallella on nyt ikää tasan 5 kk, joten kuva ei ole edes kovin vanha.

Minun täytyy vielä hiukan funtsata, keille haasteen lähetän... MUOKS: edelleenlähettäminen jäi hoitamatta meillä olleen piiiitkän verkkovian vuoksi.... Haastehan oli muuten varsin mukava!

Anemone stripes tunika

Olen aina ihaillut tunikaa  joka oli Ottobressa 4/09, ja nyt sitten sen tein. Pienin koko oli 98 cm, joten yritin pienentää kaavaa 92-senttiseksi, mutta vähän iso se on vieläkin. Hihoihin laitoin kuminauhan tilalle resorin ja pidensin kaavaa ainakin 10 cm.

Kankaat ovat alelöytöjä Huvikankaasta; tosi laadukkaita ja mukavan tuntuisia Stenzon trikoita, varsinkin tämä kukallinen kuosi. Housut ompelin Ottobren 1/09 Saimi-svetarihousujen kaavalla.

Housujen malli on mukavan väljä ja tehty vain kahdesta kappaleesta. Taidan tykätä. Resorit on punteissa aika pitkät ja toivon että ne menee mukavasti pussille kun pituuttakin tuli näille reippaasti.Toisaalta hameeseen olisi sopinut paremmin ihan tavalliset legginsit.

Kukassa olevia kankaita on aina kaksittain ja niiden välissä on kaksipuoleinen liimaharso . Kukat leikkasin nopsaan vapaalla kädellä ja kiinnitin KAM-nepillä. En oikein ole mikään kukka- ja rimpssuihminen, mutta kun nämä kankaatkin ovat niin tyttömäisiä ja aurinkokin paikoin jo paistelee, niin pakkohan tämä oli lisätä, eikä kaduta.  

Edellisen postauksen mekkoon yhdistelmiä

Phoenix-mekon kaveriksi ompelin pari puseroa Ottobren numerosta 4/08 Viserrys- T-paidan kaavalla. Tykkään mallista kovasti; se on mukavan kapea joustaville trikoille. Kaula-aukot tein ronskisti ja huolettomasti saumurilla. Tarkoitus olisi hankkia peitetikkikoneeseen leveä nauhanohjain ja kun vain sen saan, opettelenkin tekemään nuo resorit kunnolla sillä masiinalla!

Housut on sattumalta samaa oranssia sävyä kuin mekossa olevat kukat. Oranssin collegen ostin kirppikseltä 50 sentillä, enkä näemmä saa kirveelläkään kulutettua kangasta pois.


Kukka-applikaatiopaita syntyi vahingossa; turkoosi trikoo ei riittänytkään etukappaleeseen ja korvasin sen valkoisella interlockilla. Lisäpiristystä tuo etuosaan kukka-applikoinnit. Tämä paita sopii hyvin viimeksi tehtyjen turkoosien legginsien kaveriksi.

Phoenix -mekko

Ottobre 6/09:ssa oli söpö Phoenix-tunika ja sain tehtyä nyt samanlaisen 2-vuotiaalle Adalle. Tosin en käyttänyt ohjeen mukaista velvetonia vaan Myllymuksujen iki-ihanaa retrokukkajousista. Lisäsin tunikaan pituutta jotta tämä menisi myös mekkona tulevaa kesää silmälläpitäen. Tosin nuo yläosan etukaitaleet ovat velouria joka voi hiostuttaa ainakin kesähelteillä.

Työmatkallani Hervantaan kävin Trireksissä josta löysin sattumalta mekkoon käypää vähän vihervävään taittuvaa turkoosia trikoota. Ompelinkin siitä heti legginssit mekon kaveriksi. Adalla on niin hyvä housuvarasto nyt että tein näistä vähän pitempään menevät käännettävät versiot. Mekonkin yläosa olisi kannattanut tehdä trikoosta, mutta eihän minulla silloin tätä trikoota vielä ollut kun mekkoa tein. Piilovetoketjun kanssa kovasti tappelin, mutta lopulta onnistuinkin tekemään siistiä jälkeä ihan tavallisella paininjalalla ommellen. En oikein taida tykätä noista nailonisista piilovetoketjuista; nepit ja napit ovat luonnikkaampia, mutta joihinkin malleihin sellainen vaan on laitettava tykkäsin tai en.

On se Triteks vaan oikea aarre-aitta! Vaikka sieltä ei aina niitä helmiä löytyisikään, niin aina kuitenkin löytyy laadukkaita yksivärisiä Nanson trikoita edullisesti. Nytkin ostin 2,5 metriä kankaita jotka maksoivat vaivaiset 7 euroa! Mutta eipä Tampereelle kovin usein täältä Porista piipahdeta! Paras oli kun ostin limeä bambujoustista puolen metrin pätkän jossa oli reikä keskellä ja sain sen 90 sentillä! Saahan siitä ommeltua vaikka muutaman bodyn vauvalle. Siellä pitäisi päästä käymään useamminkin, vaikka toivon hartaasti, että tätä retrokukkaa tulisi vielä muuna väriyhdistelmänä Myllymuksuille! Ja maksaa mitä maksaa, sitä on aivan pakko sitten tilata!