1. tammikuuta 2011
Pussihihainen pusero
Tänään valmistui aiemmin tekemäni liivihameen alle pusero. Malli on Ottobre 6/2010 Ines-tunika/pusero, koko on 98 cm yksinkertaistettuna niin, että jätin sivuhalkiot rypyttämättä. Menee näin mielestäni paremmin liivihameen alle ja kuitenkin nuo pussihihat tuovat vähän lisää tyttömäisyyttä. Hihat rypytin ohjeista poiketen framilonilla.
Tuo ruskea kangas on hyvää interlockia, ja mulle kävi köpelösti; kangasta ei enää riittänyt takakappaleeseen! En yhtään ajatellut, että olisin voinut sovittaa kaikki osat kankaalle ensin. Takakappale tuli ihan toisen värisestä ja ohuemmasta trikoosta. Mulle on käynyt näin ennenkin, ja ajattelin silloin joskus, että toista kertaa ei tule. Heh heh. Mutta tunikan allehan tämän tein, ekä tuo punainen sieltä tunikan alta vissiin paista.
Nyt en esipessyt tuota kangasta ollenkaan. Toiset kankaat, varsinkin jerseyt, rullaantuvat pesukoneessa ja vielä paikoin venyvätkin niin pahasti, että ei ole varaa heittää kangasta hukkaan. Jos nyt kutistuvuus olisi vaikka 5 tai 8 prosenttia, niin tuo 5 on vielä kutakuinkin siedettävä prosentti, jotta pystyy ottamaan tuon kokoja tehdessä huomioon. Tilasin vuoden ikäiselle Kallelle vain puolen metrin pätkän jerseytä, ja se rullantui niin kamalaksi, että molemmilta puolilta arvioin menevän 10 cm hukkaan. Mitä mä sitten enää teen 30 sentin palalla? No mä vähän seurailen noita valmisvaatteiden kutistumisia, enkä nyt vielä tiedä minkä linjan mä tässä asiassa oikein ottaisin.Tähän olisi kiva kuulla muidenkin kommentteja.
Pusero(tunika edestä ja takaa. Neidin naama (ja tietysti paitakin) taitaa olla vähän soosissa ruokailun jälkeen. Nuo mun joskus tekemäni joustofroteehousutkin sopii siililiivariin...
Toivotan hyvää alkanutta vuotta kaikille lukijoilleni!
30. joulukuuta 2010
Pehmoinen liivihame
Keltaisten velourhousujen kaveriksi tein tämän yksinkertaisen liivihameen, koska halusin harjoitella taas resorien tekoa. Peitetikkikoneessa on vaaleanpunaiset langat, ja tikki selkeästi näkyy - mutta ei onneksi vaatteen ollessa päällä.
Sovituksessa kyllä ihan nappi ja tosi nätti päällä! Olen hirveän tyytyväinen - joskus ihan yksinkertainenkin on kaunista. Liivimekon kaavaa kovasti etsiskelin omista Ottobre-lehdistäni ja koska en löytänyt sopivaa, sovelsin itse. Liivimekon yläosa on Ottobren 6/2010 Minnie-liivihameen kaavasta ja alaosan piirsin itse, koko on noin 98 cm. Malli on mukavan kapea ja silti siinä on reippaasti pituutta ja kuitenkin tämä on napakka ylhäältä eikä roikkunut mistään.
Sovituksessa kyllä ihan nappi ja tosi nätti päällä! Olen hirveän tyytyväinen - joskus ihan yksinkertainenkin on kaunista. Liivimekon kaavaa kovasti etsiskelin omista Ottobre-lehdistäni ja koska en löytänyt sopivaa, sovelsin itse. Liivimekon yläosa on Ottobren 6/2010 Minnie-liivihameen kaavasta ja alaosan piirsin itse, koko on noin 98 cm. Malli on mukavan kapea ja silti siinä on reippaasti pituutta ja kuitenkin tämä on napakka ylhäältä eikä roikkunut mistään.
28. joulukuuta 2010
Sisaruksille vaatetta
Tytöillä on pulaa perusvaatteista, Etenkin Ada tarvitsisi lisää 98 tai 104 cm:n puseroita. Pikkusisko Fannillekin saa tehdä jo 86-senttisiä vaatteita. On kiva, kun tytöillä on jotain samanlaista, joten tein pusero-housusetit molemmille.
Niin, ja mulla on uusi ongelma peitetikkikoneen kanssa. Miten te konkarit oikein yhdistätte kaula-aukon resorit toisiinsa niin, että saatte niistä siistit? Olen kokeillut monenmoista tapaa ja yhtään siistiä yhdistämistä en ole vielä onnistunut tekemään.
Muistaakseni Gekon blogin ohjeissa ommeltiin koneella päät yhteen, avattiin saumat ja taiteltiin nauhanpäät nurjalle ja ommeltiin ompelukoneen suoralla tikillä heti sauman vierestä ja leikattiin sitten päät pois. Yritin tätä tapaa, mutta en onnistunut saamaan katseenkestävää saumaa.
Olen kokeillut myös kylmästi saumurilla ja litannut sauman suoraksi ompelukoneella. Näin olen ehkä saanut näistä vaihtoehdoista siisteimmän.
Pahin tapaus oli sellainen, kun leikkasin pienen aukon niskaan ja aloitin saumanteon siitä. Kyseessä oli silloin valmis pusero, jossa oli raglanhihat ja peitetikkikoneen litistyssaumat. Tuloksena taas ruma sauma ja puserokangas meni myös omituiseen ruttuun. Kai tämä yhdistäminenkin vaatii erehdyksiä ja useita erilaisia kokeiluja, en tiedä. Mutta jos jollain olisi jotain järkevää vihjettä, otan kiitollisena kyllä vastaan!
Adalle tein Hanhelilta tilaamastani pallocollegesta tunikan ja siihen suorat housut Saimi-svetarihousujen kaavalla. Tunikan kaava on Zoe - yläosastaan, alaosan sovelsin itse. Hanhelilta ovat myös koristenauhat ja silitysmerkki. Mekon oikea väri ei tule tässä kuvassa esiin, kun kuvaushetkellä oli niin pimeää. Housut ovat samaa collegea kun mekon lila taustavärikin vaikka kuvasta sitä ei näe. Haluaisin tehdä tähän mekkoon vielä pinkit legginssit.
Sitten vielä yhdet murheenkryynit, jotka tein ensin Kallelle. Vaan eivät Kallelle mahtuneet - leveydestä, eli pepusta ja reisistä. Tein Kallelle uudet, tällaiset samanlaiset mutta leveämmät, ja nämä odottavat nyt sovitusta Fannille. Katsotaan kuinka käy.
Niin, ja mulla on uusi ongelma peitetikkikoneen kanssa. Miten te konkarit oikein yhdistätte kaula-aukon resorit toisiinsa niin, että saatte niistä siistit? Olen kokeillut monenmoista tapaa ja yhtään siistiä yhdistämistä en ole vielä onnistunut tekemään.
Muistaakseni Gekon blogin ohjeissa ommeltiin koneella päät yhteen, avattiin saumat ja taiteltiin nauhanpäät nurjalle ja ommeltiin ompelukoneen suoralla tikillä heti sauman vierestä ja leikattiin sitten päät pois. Yritin tätä tapaa, mutta en onnistunut saamaan katseenkestävää saumaa.
Olen kokeillut myös kylmästi saumurilla ja litannut sauman suoraksi ompelukoneella. Näin olen ehkä saanut näistä vaihtoehdoista siisteimmän.
Pahin tapaus oli sellainen, kun leikkasin pienen aukon niskaan ja aloitin saumanteon siitä. Kyseessä oli silloin valmis pusero, jossa oli raglanhihat ja peitetikkikoneen litistyssaumat. Tuloksena taas ruma sauma ja puserokangas meni myös omituiseen ruttuun. Kai tämä yhdistäminenkin vaatii erehdyksiä ja useita erilaisia kokeiluja, en tiedä. Mutta jos jollain olisi jotain järkevää vihjettä, otan kiitollisena kyllä vastaan!
Adalle tein Hanhelilta tilaamastani pallocollegesta tunikan ja siihen suorat housut Saimi-svetarihousujen kaavalla. Tunikan kaava on Zoe - yläosastaan, alaosan sovelsin itse. Hanhelilta ovat myös koristenauhat ja silitysmerkki. Mekon oikea väri ei tule tässä kuvassa esiin, kun kuvaushetkellä oli niin pimeää. Housut ovat samaa collegea kun mekon lila taustavärikin vaikka kuvasta sitä ei näe. Haluaisin tehdä tähän mekkoon vielä pinkit legginssit.
Sitten vielä yhdet murheenkryynit, jotka tein ensin Kallelle. Vaan eivät Kallelle mahtuneet - leveydestä, eli pepusta ja reisistä. Tein Kallelle uudet, tällaiset samanlaiset mutta leveämmät, ja nämä odottavat nyt sovitusta Fannille. Katsotaan kuinka käy.
12. joulukuuta 2010
Ihanaa että saan taas ommella!
Pitkän tauon jälkeen olen ryhtynyt taas ompeluhommiin. On se vaan hienoa huomata, kuinka nautinkaan tästä harrastuksesta!
Syy pitkään ompelutaukooni oli maaliskuussa tapahtunut vesivaraajan rikkoutuminen ja siitä aiheutunut vesivahinko seurauksineen. Anteeksi kaikille lukijoilleni kun en ole antanut kuulua itsestäni mitään - olen vain ollut niin uupunut remontista jaksaakseni päivittää blogiani.
Aloitin perusompeluksilla pukinkonttiin, tällä kertaa vuoden ikäiselle ja 80-senttiselle Kallelle.
Tilasin ja sain peitetikkikoneeseen uuden nauhankääntäjän. Ja nyt taisin sitten ensimmäistä kertaa onnistua! Oliopaita on tehty uudella 50 mm:n nauhankääntäjällä ja tikki meni aivan nappiin. Paitsi kaula-aukosta ei kuitenkaan tullut hyvä, koska käytin kanttina hihoissa olevaa interlocktrikoota ja kauhukseni huomasin, että kaulus ei veny tarpeeksi. Voin vain toivoa että Kallen pää mahtuu aukosta sisään... Olen kuitenkin hurjan iloinen kun onnistuin!
Syy pitkään ompelutaukooni oli maaliskuussa tapahtunut vesivaraajan rikkoutuminen ja siitä aiheutunut vesivahinko seurauksineen. Anteeksi kaikille lukijoilleni kun en ole antanut kuulua itsestäni mitään - olen vain ollut niin uupunut remontista jaksaakseni päivittää blogiani.
Aloitin perusompeluksilla pukinkonttiin, tällä kertaa vuoden ikäiselle ja 80-senttiselle Kallelle.
Tilasin ja sain peitetikkikoneeseen uuden nauhankääntäjän. Ja nyt taisin sitten ensimmäistä kertaa onnistua! Oliopaita on tehty uudella 50 mm:n nauhankääntäjällä ja tikki meni aivan nappiin. Paitsi kaula-aukosta ei kuitenkaan tullut hyvä, koska käytin kanttina hihoissa olevaa interlocktrikoota ja kauhukseni huomasin, että kaulus ei veny tarpeeksi. Voin vain toivoa että Kallen pää mahtuu aukosta sisään... Olen kuitenkin hurjan iloinen kun onnistuin!
20. maaliskuuta 2010
Anis-housut ja pari lakkia
Edellisen postauksen takki sai täydennystä uusimman Ottobren Anis-housuista ja parista piposta. Housut ovat ihanan huvittavat ja oikein lökäreitten lökärit! Joustofrotee on Lasten Metsolasta. Sopivaa housukumpparia en löytänyt mistään; ensin kokeilin napinläpikumpparia joka oli liian joustamatonta. Sitten päätin kokeilla kahta kumpparia vierekkäin ja laitoin Prisman Elastik-kuminauhat, mutta kun niitä oli kaksi rinnakkain, vyötärö oli yhtä joustamaton kun reikäkumpparikin. Lopulta pujotin Myllymuksujen elastiinikumpparit kujaan ja sain kuin sainkin vyötärön sopivaksi.
Lakeista applikoitu on velouria ja vuorena on paksua bambujoustista. Koko on 46, mutta se pieneni vuoren ansiosta jonkin verran eikä edes jousta, joten ompelin vielä toisen joustofroteesta jonka vuoritin vihreällä trikoolla. Tämä on sitten vähän isompi vaikka samalla kaavakoolla tehty, mutta joustavampi.
Minun ei pitänyt ommella noita pipoja ennen kuin saan peitetikkikoneeseeni leveämmän nauhanohjaimen. Olen odottanut tilaustani Hesan maahantuojalta jo liki kaksi kuukautta. Olen aika kiukkuinen tilanteesta. Pitää taas soitella perään. Tosi ärsyttävää.
Minun ei pitänyt ommella noita pipoja ennen kuin saan peitetikkikoneeseeni leveämmän nauhanohjaimen. Olen odottanut tilaustani Hesan maahantuojalta jo liki kaksi kuukautta. Olen aika kiukkuinen tilanteesta. Pitää taas soitella perään. Tosi ärsyttävää.
15. maaliskuuta 2010
Ketut ja karhut -takki
Hitsi, minähän osasin edes jotenkin! Sain viikonlopun aikana valmiiksi pikkuisen 74-senttisen takin Kallelle. Eihän tästä vielä mitään luksusta tullut, mutta välttävä kuitenkin! Tämä oli minulle ihka ensimmäinen kokonaan vuoritettu hupputakki! Ja se piti mennä lopulta kuvaamaan ulos lumihangelle, jotta värit edes vähän muistuttavat alkuperäisiä sävyjä. Vuorina on Nanson ruohonvihreää trikoota. Huppua kiertää nyöri, ja laitoin tuollaiset pallukat nyörien päihin. Nyt mietin, että voivatko ne yleensä olla siinä kun ovat ihan suun ulottuvilla? Voivatko ne lähteä nyöreistä irti ja ollakin vaaralliset?
Niin, olen kyllä ihan mielissäni tästä hupparista. Ellei yritä, ei saa mitään aikaankaan. Ja ehkä jo seuraava takki on jo asteen tätä parempi, toivoa ainakin sopii.
Niin, olen kyllä ihan mielissäni tästä hupparista. Ellei yritä, ei saa mitään aikaankaan. Ja ehkä jo seuraava takki on jo asteen tätä parempi, toivoa ainakin sopii.
3. maaliskuuta 2010
Pari paitaa
Kaappiin jääneistä kankaanpalasista kasasin muutaman paidan. Kaavana on jo aiemmin bloggaamani, hyväksitodettu Viserrys-paita. Tein kyllä kolme paitaa, mutta yksi viuhahti jo Adan päälle eikä kerinnyt tulla kuvatuksi.
Tämä paita on tehty kokonaan kierrätysvaatteista. Eteen ompelin piristykseksi taskun. Kaula-aukko olisi toki saanut olla vähän pienempi ja taskun muodossakin on vähän sanomista...
Tämä paita on tehty kokonaan kierrätysvaatteista. Eteen ompelin piristykseksi taskun. Kaula-aukko olisi toki saanut olla vähän pienempi ja taskun muodossakin on vähän sanomista...
Tässä on Myllymuksujen collegea, hihat taiteilin palanlopuista. Kyllä nämä arkipuseroina varmasti asiansa ajavat.
18. helmikuuta 2010
Valokuvahaaste
Sain hauskan kuvahaasteen Pinzeltä. Haaste menee näin:
1. Avaa kuvatiedostoistasi neljäs kansio
2. Avaa neljännen kansion neljäs kuva
3. Julkaisen kuva blogissasi ja selitä se
4. Haasta neljä muuta bloggaajaa mukaan!
1. Avaa kuvatiedostoistasi neljäs kansio
2. Avaa neljännen kansion neljäs kuva
3. Julkaisen kuva blogissasi ja selitä se
4. Haasta neljä muuta bloggaajaa mukaan!
Minun täytyy vielä hiukan funtsata, keille haasteen lähetän... MUOKS: edelleenlähettäminen jäi hoitamatta meillä olleen piiiitkän verkkovian vuoksi.... Haastehan oli muuten varsin mukava!
7. helmikuuta 2010
Anemone stripes tunika
Olen aina ihaillut tunikaa joka oli Ottobressa 4/09, ja nyt sitten sen tein. Pienin koko oli 98 cm, joten yritin pienentää kaavaa 92-senttiseksi, mutta vähän iso se on vieläkin. Hihoihin laitoin kuminauhan tilalle resorin ja pidensin kaavaa ainakin 10 cm.
Kankaat ovat alelöytöjä Huvikankaasta; tosi laadukkaita ja mukavan tuntuisia Stenzon trikoita, varsinkin tämä kukallinen kuosi. Housut ompelin Ottobren 1/09 Saimi-svetarihousujen kaavalla.
Housujen malli on mukavan väljä ja tehty vain kahdesta kappaleesta. Taidan tykätä. Resorit on punteissa aika pitkät ja toivon että ne menee mukavasti pussille kun pituuttakin tuli näille reippaasti.Toisaalta hameeseen olisi sopinut paremmin ihan tavalliset legginsit.
Kukassa olevia kankaita on aina kaksittain ja niiden välissä on kaksipuoleinen liimaharso . Kukat leikkasin nopsaan vapaalla kädellä ja kiinnitin KAM-nepillä. En oikein ole mikään kukka- ja rimpssuihminen, mutta kun nämä kankaatkin ovat niin tyttömäisiä ja aurinkokin paikoin jo paistelee, niin pakkohan tämä oli lisätä, eikä kaduta.
24. tammikuuta 2010
Edellisen postauksen mekkoon yhdistelmiä
Phoenix-mekon kaveriksi ompelin pari puseroa Ottobren numerosta 4/08 Viserrys- T-paidan kaavalla. Tykkään mallista kovasti; se on mukavan kapea joustaville trikoille. Kaula-aukot tein ronskisti ja huolettomasti saumurilla. Tarkoitus olisi hankkia peitetikkikoneeseen leveä nauhanohjain ja kun vain sen saan, opettelenkin tekemään nuo resorit kunnolla sillä masiinalla!
Housut on sattumalta samaa oranssia sävyä kuin mekossa olevat kukat. Oranssin collegen ostin kirppikseltä 50 sentillä, enkä näemmä saa kirveelläkään kulutettua kangasta pois.
Kukka-applikaatiopaita syntyi vahingossa; turkoosi trikoo ei riittänytkään etukappaleeseen ja korvasin sen valkoisella interlockilla. Lisäpiristystä tuo etuosaan kukka-applikoinnit. Tämä paita sopii hyvin viimeksi tehtyjen turkoosien legginsien kaveriksi.
Housut on sattumalta samaa oranssia sävyä kuin mekossa olevat kukat. Oranssin collegen ostin kirppikseltä 50 sentillä, enkä näemmä saa kirveelläkään kulutettua kangasta pois.
17. tammikuuta 2010
Phoenix -mekko
Ottobre 6/09:ssa oli söpö Phoenix-tunika ja sain tehtyä nyt samanlaisen 2-vuotiaalle Adalle. Tosin en käyttänyt ohjeen mukaista velvetonia vaan Myllymuksujen iki-ihanaa retrokukkajousista. Lisäsin tunikaan pituutta jotta tämä menisi myös mekkona tulevaa kesää silmälläpitäen. Tosin nuo yläosan etukaitaleet ovat velouria joka voi hiostuttaa ainakin kesähelteillä.
Työmatkallani Hervantaan kävin Trireksissä josta löysin sattumalta mekkoon käypää vähän vihervävään taittuvaa turkoosia trikoota. Ompelinkin siitä heti legginssit mekon kaveriksi. Adalla on niin hyvä housuvarasto nyt että tein näistä vähän pitempään menevät käännettävät versiot. Mekonkin yläosa olisi kannattanut tehdä trikoosta, mutta eihän minulla silloin tätä trikoota vielä ollut kun mekkoa tein. Piilovetoketjun kanssa kovasti tappelin, mutta lopulta onnistuinkin tekemään siistiä jälkeä ihan tavallisella paininjalalla ommellen. En oikein taida tykätä noista nailonisista piilovetoketjuista; nepit ja napit ovat luonnikkaampia, mutta joihinkin malleihin sellainen vaan on laitettava tykkäsin tai en.
On se Triteks vaan oikea aarre-aitta! Vaikka sieltä ei aina niitä helmiä löytyisikään, niin aina kuitenkin löytyy laadukkaita yksivärisiä Nanson trikoita edullisesti. Nytkin ostin 2,5 metriä kankaita jotka maksoivat vaivaiset 7 euroa! Mutta eipä Tampereelle kovin usein täältä Porista piipahdeta! Paras oli kun ostin limeä bambujoustista puolen metrin pätkän jossa oli reikä keskellä ja sain sen 90 sentillä! Saahan siitä ommeltua vaikka muutaman bodyn vauvalle. Siellä pitäisi päästä käymään useamminkin, vaikka toivon hartaasti, että tätä retrokukkaa tulisi vielä muuna väriyhdistelmänä Myllymuksuille! Ja maksaa mitä maksaa, sitä on aivan pakko sitten tilata!

Työmatkallani Hervantaan kävin Trireksissä josta löysin sattumalta mekkoon käypää vähän vihervävään taittuvaa turkoosia trikoota. Ompelinkin siitä heti legginssit mekon kaveriksi. Adalla on niin hyvä housuvarasto nyt että tein näistä vähän pitempään menevät käännettävät versiot. Mekonkin yläosa olisi kannattanut tehdä trikoosta, mutta eihän minulla silloin tätä trikoota vielä ollut kun mekkoa tein. Piilovetoketjun kanssa kovasti tappelin, mutta lopulta onnistuinkin tekemään siistiä jälkeä ihan tavallisella paininjalalla ommellen. En oikein taida tykätä noista nailonisista piilovetoketjuista; nepit ja napit ovat luonnikkaampia, mutta joihinkin malleihin sellainen vaan on laitettava tykkäsin tai en.
On se Triteks vaan oikea aarre-aitta! Vaikka sieltä ei aina niitä helmiä löytyisikään, niin aina kuitenkin löytyy laadukkaita yksivärisiä Nanson trikoita edullisesti. Nytkin ostin 2,5 metriä kankaita jotka maksoivat vaivaiset 7 euroa! Mutta eipä Tampereelle kovin usein täältä Porista piipahdeta! Paras oli kun ostin limeä bambujoustista puolen metrin pätkän jossa oli reikä keskellä ja sain sen 90 sentillä! Saahan siitä ommeltua vaikka muutaman bodyn vauvalle. Siellä pitäisi päästä käymään useamminkin, vaikka toivon hartaasti, että tätä retrokukkaa tulisi vielä muuna väriyhdistelmänä Myllymuksuille! Ja maksaa mitä maksaa, sitä on aivan pakko sitten tilata!
1. tammikuuta 2010
Vuoden ensimmäinen pusero
21. joulukuuta 2009
Joulu on jo ovella...
Täällä on Jouluna kaikki muksut perheineen, joten vilskettä ja vipinää, lasten riemua ja yhdessäoloa riittää. Toivotan myös kaikille lukijoilleni erittäin Hyvää Joulua! Itse odotan myös innolla Joulun ja loppiaisen välisiä ompeluspäiviä....
15. joulukuuta 2009
Villapaidasta villahousut
Kun ne pahuksen pakkaset nyt alkoivat sain äkillisen villahousuinspiraation. Muutama kuukausi sitten kirpparilta löytämäni euron miesten lampaanvillapaita muuntui villahousuiksi. Hinta ei ollut paha koska puseron hihassa oli muutama kipinäreikä, mutta jo ostaessani totesin että kyllä siitä pystyy ainakin yhdet villikset kyhäämään. Pesin puseron ja huovutin sitä aavistuksen ihan tarkoituksella ettei neulos purkaantuisi leikkauksen jälkeen. Housuihin jäi silti vielä paljon joustoa. Vartin pikaompelun tuloksena syntyi nämä lämpimät nätinruskeat villahousut talven pakkasiin! Niin ja en sitten jaksanut peitetikkikoneeseen edes lankoja vaihtaa, mutta ei tuo punainenkaan lanka ihan hirveältä minun mielestäni päältä päin näytä.

Kuvasin vielä paidasta "pöllityn" merkin erottamaan takaosan etuosasta, sekä paidan rippeet. Ja kyllä on peitetikkikone vaan niiiiiin nopea ja kätsy näissä villaompeleissakin!

Kuvasin vielä paidasta "pöllityn" merkin erottamaan takaosan etuosasta, sekä paidan rippeet. Ja kyllä on peitetikkikone vaan niiiiiin nopea ja kätsy näissä villaompeleissakin!
Apinapaita
Ompelin tämän apinajoustispaidan viime viikolla jostain Ottobre-lehden kaavasta. Paita onnistui hyvin ja se sopii yhteen jo aiemmin tehtyjen ruskeiden joustishousujen kanssa. Ada kärsii edelleen punaisista nypyistä viikko sitten puhenneen vesirokon takia, joten nassunkuva jäi tällä erää tahallisesti esittämättä.

Lotallekin valmistui viime viikolla tunika Iinulta tilaamallani Hannah-kaavoilla. Kuvat linkitän tähän vielä myöhemmin!
Lotallekin valmistui viime viikolla tunika Iinulta tilaamallani Hannah-kaavoilla. Kuvat linkitän tähän vielä myöhemmin!
26. marraskuuta 2009
Taas tunika jämäpaloista!
18. marraskuuta 2009
Froteepaita
Adalle valmistui jämäpaloista 86-senttinen paita Ottobre 1/20005:n kaavoilla, pituutta tosin vähän lisäsin. Etukaarroke on velouria ja resorissa on limen väriset, mattapintaiset nepparit. Paidassa on mielestäni ihanan pirtsakat ja raikkaat värit.

Ompelin myös paitaan sopivat velourhousut Ottobren Hupsis-housujen kaavalla. Jätin kuitenkin pitkät nilkkaresorit pois ja pidensin puntteja. Malli on yläosastaan todella reilu jotta vaipallekin olisi hyvin tilaa. Velour on samaa mitä yläkuvan puserossa, vaikka kuvat kertoisivatkin vähän toista.
15. marraskuuta 2009
Peikkojoustofroteemekko
Halusin tehdä Myllymuksujen peikkojoustiksesta mahdollisimman pian jotakin, koska kuosi on todellakin söpö! Koko viime viikon etsiskelin kaavaa Ottobresta, mutta pää löi tyhjää enkä saanut malleista minkäänlaista ahaa-elämystä. Tämä kaava on sitten itse piirustettu, mutta muotoja ja mallausta otin myös parista valmiskaavasta. Eteen ompelin kolme hiuslaskosta, kauluksessa ja hihansuissa on kumpparit. Hihat ovat reilusti leveät joista tykkään kovasti.
Ruskeat taskut tein antamaan ilmettä, jotta pehmeä joustis ei vaikuttaisi liian yöpukumaiselta. En oikein tiedä pidänkö taskuista vai en, mutta siinä ne nyt ovat eikä pois saa. Odotan näkeväni mekon Adan päällä, jotta saan taskuista paremman käsityksen. Taskut ovat tummanruskeaa joustofroteeta ja kanttaus valkoista interlock-neulosta. Oli haastavaa kääntää ja kantata taskun kantti ja ommella se joustofroteeseen kiinni peitetikkikoneella samaan aikaan; ompelujäljestä sen kyllä huomaa.
Ruskeat taskut tein antamaan ilmettä, jotta pehmeä joustis ei vaikuttaisi liian yöpukumaiselta. En oikein tiedä pidänkö taskuista vai en, mutta siinä ne nyt ovat eikä pois saa. Odotan näkeväni mekon Adan päällä, jotta saan taskuista paremman käsityksen. Taskut ovat tummanruskeaa joustofroteeta ja kanttaus valkoista interlock-neulosta. Oli haastavaa kääntää ja kantata taskun kantti ja ommella se joustofroteeseen kiinni peitetikkikoneella samaan aikaan; ompelujäljestä sen kyllä huomaa.
8. marraskuuta 2009
Velourpuku ja joustofroteehousut
Tunnen kyllä erityisen suurta iloa ja nautintoa siitä että saan uusiokäyttää vanhoja vaatteita ompeluksissani; silloin tuntuu, että tämä ompelukin kannattaa noin rahallisesti ajatellen. Toisaalta ompelu on ilo ja harrastus ja haluan myös ostella nättejä kankaita. Myllymuksujen peikkojoustista odottelenkin jo malttamattomana, se kun on niiiin ihana kuosi!
Toisessa naisten velouraamutakin rinnuksessa oli ruusu, jonka nappasin Adan mekkoon. En oikein pidä ruususta, mutta tulipa sekin kirjontakuvio uusiokäyttöön. Punaisesta kaula-aukosta tuli mielestäni tyttömäinen ja kiva, päälletikkauksetkin onnistuivat peitetikkikoneella hyvin. Punaista velouria löysin varastostani juuri sen verran että sain hieman tyttöväriä sinisen kaveriksi. Tarhavaatteena asu on käytännöllinen ja lämmin vaikka ei kyllä lemppareihini kuulukaan.
Tässä hieman huono kuva ruskeista joustofroteehousuista, jotka ovat Adalle vielä pitkät, mutta toivon että resorit estävät puntteja valumasta. Joustofrotee on Eurokankaan edullista lirua kilokangasta. Kotihousuina nämä ovat silti ihan mainiot.
1. marraskuuta 2009
Tunika
Nanson trikoosta ompelin Adalle Muksis-tunikan Ottobren kaavalla. Jätin mallista tällä kertaa taskun pois. Ei tämä mitään huippunättiä kuviota ole, mutta laadukkaan ja napakan oloista trikoota kuitenkin. Kankaan hamstrasin aikoinaan Eurokankaan kuuden euron trikoopäiviltä. Tunikalle tuli hintaa alle 3 euroa - ei paha!
Resorit ompelin saumurilla kiinni oikeat puolet vastakkain, sitten taitoin resorin taakse ja päältä vaan peitetikkikoneella yli. Käytin nyt laitimmaisia neuloja jotta saisin resoreista vähän napakamman; se kun on interlockneulosta kun en löytänyt mistään sopivan sävyistä punaista resoria. Siististi tulivat lukuunottamatta nurjaa, josta tietty jouduin leikkaamaan ylimääräiset resorit pois.
Helma on myös ommeltu peitetikkikoneella ja siistiä jälkeä sillä kieltämättä tulee.

Ompelin Adalle myös Muru-koirakuvioneuloksesta tunikan ja housut, mutta en kerinnyt ottamaan kuvaa. Pikkuneiti häipyi saman tien äitinsä kanssa Titinallekonserttiin uuden asunsa kanssa. Raglanhihaisen tunikan kaavan nappasin Ottobresta, housut ompelin Ottobren Vilkas-kaavalla. Housujen vyötärö jäi hieman liian matalaksi takaa vaippapepun takia. Nyt käytin 86-senttistä kaavaa, kun 92-senttiset ovat pian 2 vuotta täyttävälle Adalle liian isot.
Resorit ompelin saumurilla kiinni oikeat puolet vastakkain, sitten taitoin resorin taakse ja päältä vaan peitetikkikoneella yli. Käytin nyt laitimmaisia neuloja jotta saisin resoreista vähän napakamman; se kun on interlockneulosta kun en löytänyt mistään sopivan sävyistä punaista resoria. Siististi tulivat lukuunottamatta nurjaa, josta tietty jouduin leikkaamaan ylimääräiset resorit pois.
Helma on myös ommeltu peitetikkikoneella ja siistiä jälkeä sillä kieltämättä tulee.
Ompelin Adalle myös Muru-koirakuvioneuloksesta tunikan ja housut, mutta en kerinnyt ottamaan kuvaa. Pikkuneiti häipyi saman tien äitinsä kanssa Titinallekonserttiin uuden asunsa kanssa. Raglanhihaisen tunikan kaavan nappasin Ottobresta, housut ompelin Ottobren Vilkas-kaavalla. Housujen vyötärö jäi hieman liian matalaksi takaa vaippapepun takia. Nyt käytin 86-senttistä kaavaa, kun 92-senttiset ovat pian 2 vuotta täyttävälle Adalle liian isot.
19. lokakuuta 2009
Tunnustus
Voi miten mukavaa; sain elämäni ensimmäisen tunnustuksen Pinzeltä! (Ylläripylläri olen pari viikkoa ollut infuenssan kourissa, enkä ole yksinkertaisesti jaksanut päivittää tätä tärkeää tunnustusta kuin vasta nyt).
TUNNUSTUKSEEN KUULUVA HAASTE KUULUU NÄIN:
1. Laita tunnustus blogiisi.
2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt.
3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen.
4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle.
5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti.
1. Tunto on herkkä kosketus sekä henkinen ja sisäinen hyvänolontunne. Tunto on aisteista laajin käsite ja merkkaan sen siksi ykköseksi.
2. Makuaisti on joskus minulle henkistä taistelua makeansyönnin ja järkevän syönnin välillä. Miksi makea maistuukin niin hyvälle? Hyvä ruoka on joka tapauksessa kulinaristinen nautinto.
3. Haju Tykkään hyvistä ja luonnollisista hajuista; vauvantuoksuun huumannun, mutta mukavia ovat myös kesäiset kukkatuoksut. Voimakkaille sprey-tuoksuille olen kovin allerginen enkä näinollen käytä ollenkaan hiuslakkoja tai muita voimakkaita hajusteita.
4. Kuulo on tärkeä minulle, koska tykkään ja nautin musiikin kuuntelusta! Melusta en niinkään välitä.
5. Näkö on tärkeä, koska näen huonosti. Silmälasit minulla on ollut kuusivuotiaasta alkaen, ja onneksi niiden avulla voi korjata huonoa näköä.
Lähetän tunnustuksen eteenpäin Memulille, Tiinalle, Norpalle, Ilonalle ja AnneK:lle.
11. lokakuuta 2009
Harjoittelua nauhankääntäjällä
Alan ehkä hieman päästä jyvälle siitä vehkeestä. Tajusin, että nauhan väliin ei tulekaan heti kangasta, vaan kankaan reuna syötetään pinseteillä siitä edestä, ja ensin syötetään vaan pätkä nauhaa yksinään. Korjatkaa jos olen väärässä. Toinen huomioni oli se, että nauhaa ei kannata katkaista vaan ommellaan palan matkaa nauhaa yksinään ja syötetään siihen perään vaan seuraavaksi kantattava kangas. No, opittavaa vielä riittää, mutta kannattaa opetella nauhansyöttäjän käyttö ja niksit.
Nyt ei kaduta yhtään tämän lisälaitteen hankinta! Sitä paitsi jos tuo nauhankääntäjä olisi pilipali, siitä olisi tullut käyttäjiltä valituksia ympäri maailmaa. Vikaa on syytä ensin etsiä ompelijasta eli itsestäni.
Toinen seikka, jonka pistin merkille; mulla on pyöröleikkuri joka on älyttömän hyvä ja varsinkin kangasta syöttäessä kannattaakin kantattava alue leikata huolellisesti. Nauhanohjainhan myötäilee ja syöttää kankaanreunaa mukavasti eteenpäin omalla painollaan. Samoin pyöröleikkurilla voi leikata siististi nauhaa erilaisista joustavista kankaista; nyt leikkasin hieman vajaata 3,2-senttistä nauhaa bambuneuloksesta.
Jatkan tämän bodytyön etenemisen selostusta nauhankääntäjällä myöhemmin. Harmi vaan, kun työ häiritsee pahasti harrastamista, ja ensi viikolla onkin niin kiirettä, että seuraava ompelutuokio on vasta ensi viikonloppuna, ellei sitten haravointi-innostus iske.
10. lokakuuta 2009
Perusvaatetta
Juu, olen kokeillut peitetikkikonetta. Rehellisesti sanottuna vain helmankäänteet onnistuvat, kaikki resorijutut menee ihan mönkään. Tässä tehty ilman nauhankääntäjää tunikan resori, joka vetää ja on muutenkin hirmu epäsiisti!
Ja olen koittanut kyllä sitä nauhankääntäjääkin. En onneksi ole ommellut laitteella vaatteita, kun jo pelkkä kokeilukin on niin onnettoman näköistä. Samoin risoo kun resori nauhankääntäjän kanssa on mun mielestäni turhan kapea.
Adalle Ottobresta Vilkas-collegehousut
20. syyskuuta 2009
Pojanpoika näki päivänvalon!
Keskiviikkona 16.9. syntyi sukuumme suloinen, piskuinen poika! Tässä hän makoilee vajaan kolmen päivän ikäisenä:

"Kalle" syntyi liki viisi viikkoa etuajassa. Painoa pienokaisella oli 2820 g ja pituutta 47 cm. Pikkumies joutuu vielä loikoilemaan valopedissä, mutta jos kaikki menee hyvin, poika äiteineen pääsee kotiin parin päivän kuluttua. Vauva tuodaan rinnalle (myös öisin) kolmen tunnin välein, jotta bilirubiiniarvot saataisiin laskemaan mahdollisimman nopeasti normaalitasolle.
Saimme käydä tyttöni ja hänen pikkutyttönsä Adan kanssa uutta pikkuihmettä ihailemassa Päijät-Hämeen keskussairaalassa. Vauva muistuttaa molempien isoäitien mielestä kovasti isäänsä; ainoastaan nenää en tunnistanut.
Tuliaisiksi veimme Eisbärchenin pienen lämpöpussin, sukat ja pienen pipon. Ompelin myös pikkuiselle kolme pehmoista peppupyyhettä myllymuksujen apinat-bambuneuloksesta, ruutubambusta sekä bambujoustiksesta. Peppupyyhkeet ovat kaksinkertaisia ja ripustuslenkit ovat Iinun ihania koristenauhoja. Pyyhekuvat jäivät ottamatta kun tein ne tänään ja ne piti antaa nopeasti pojan matkaan Lahteen. Isukilla oli pahaan aikaan soittokeikkoja sekä pe että la täällä Porissa, joita ei voinut perua kun ne oli sovittu jo ajat sitten. Onneksi hän keikoista huolimatta pääsee itse hakemaan perheensä sairaalasta.

"Kalle" syntyi liki viisi viikkoa etuajassa. Painoa pienokaisella oli 2820 g ja pituutta 47 cm. Pikkumies joutuu vielä loikoilemaan valopedissä, mutta jos kaikki menee hyvin, poika äiteineen pääsee kotiin parin päivän kuluttua. Vauva tuodaan rinnalle (myös öisin) kolmen tunnin välein, jotta bilirubiiniarvot saataisiin laskemaan mahdollisimman nopeasti normaalitasolle.
Saimme käydä tyttöni ja hänen pikkutyttönsä Adan kanssa uutta pikkuihmettä ihailemassa Päijät-Hämeen keskussairaalassa. Vauva muistuttaa molempien isoäitien mielestä kovasti isäänsä; ainoastaan nenää en tunnistanut.
Tuliaisiksi veimme Eisbärchenin pienen lämpöpussin, sukat ja pienen pipon. Ompelin myös pikkuiselle kolme pehmoista peppupyyhettä myllymuksujen apinat-bambuneuloksesta, ruutubambusta sekä bambujoustiksesta. Peppupyyhkeet ovat kaksinkertaisia ja ripustuslenkit ovat Iinun ihania koristenauhoja. Pyyhekuvat jäivät ottamatta kun tein ne tänään ja ne piti antaa nopeasti pojan matkaan Lahteen. Isukilla oli pahaan aikaan soittokeikkoja sekä pe että la täällä Porissa, joita ei voinut perua kun ne oli sovittu jo ajat sitten. Onneksi hän keikoista huolimatta pääsee itse hakemaan perheensä sairaalasta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

