Anis-housut ja pari lakkia

Edellisen postauksen takki sai täydennystä uusimman Ottobren Anis-housuista ja parista piposta. Housut ovat ihanan huvittavat ja oikein lökäreitten lökärit!  Joustofrotee on Lasten Metsolasta. Sopivaa housukumpparia en löytänyt mistään; ensin kokeilin napinläpikumpparia joka oli liian joustamatonta. Sitten päätin kokeilla kahta kumpparia vierekkäin ja laitoin Prisman Elastik-kuminauhat, mutta kun niitä oli kaksi rinnakkain, vyötärö oli yhtä joustamaton kun reikäkumpparikin. Lopulta pujotin Myllymuksujen elastiinikumpparit kujaan ja sain kuin sainkin vyötärön sopivaksi.

Lakeista applikoitu on velouria ja vuorena on paksua bambujoustista. Koko on 46, mutta se pieneni vuoren ansiosta jonkin verran eikä edes jousta, joten ompelin vielä toisen joustofroteesta jonka vuoritin vihreällä trikoolla. Tämä on sitten vähän isompi vaikka samalla kaavakoolla tehty, mutta joustavampi.

Minun ei pitänyt ommella noita pipoja ennen kuin saan peitetikkikoneeseeni leveämmän nauhanohjaimen. Olen odottanut tilaustani Hesan maahantuojalta jo liki kaksi kuukautta. Olen aika kiukkuinen tilanteesta. Pitää taas soitella perään. Tosi ärsyttävää.

Vähän jännään ensi viikonloppua kun vaatteiden saaja tulee Poriin. Onko vyötärö ehkä liian tiukka ja sopiiko edes toinen pipo päähän? Nämä ovat pieniä murheita verrattuna siihen, että saan nähdä Kallen, on jo ollutkin suunnaton ikävä!

Ketut ja karhut -takki

Hitsi, minähän osasin edes jotenkin! Sain viikonlopun aikana valmiiksi pikkuisen 74-senttisen takin Kallelle. Eihän tästä vielä mitään luksusta tullut, mutta välttävä kuitenkin! Tämä oli minulle ihka ensimmäinen kokonaan vuoritettu hupputakki! Ja se piti mennä lopulta kuvaamaan ulos lumihangelle, jotta värit edes vähän muistuttavat alkuperäisiä sävyjä. Vuorina on Nanson ruohonvihreää trikoota. Huppua kiertää nyöri, ja laitoin tuollaiset pallukat nyörien päihin. Nyt mietin, että voivatko ne yleensä olla siinä kun ovat ihan suun ulottuvilla? Voivatko ne lähteä nyöreistä irti ja ollakin vaaralliset? 
Niin, olen kyllä ihan mielissäni tästä hupparista. Ellei yritä, ei saa mitään aikaankaan. Ja ehkä jo seuraava takki on jo asteen tätä parempi, toivoa ainakin sopii.

 

Pari paitaa

Kaappiin jääneistä kankaanpalasista kasasin muutaman paidan. Kaavana on jo aiemmin bloggaamani, hyväksitodettu Viserrys-paita. Tein kyllä kolme paitaa, mutta yksi viuhahti jo Adan päälle eikä kerinnyt tulla kuvatuksi.

Tämä paita on tehty kokonaan kierrätysvaatteista. Eteen ompelin piristykseksi taskun. Kaula-aukko olisi toki saanut olla vähän pienempi ja taskun muodossakin on vähän sanomista...

 

Tässä on Myllymuksujen collegea, hihat taiteilin palanlopuista. Kyllä nämä arkipuseroina varmasti asiansa ajavat.

Valokuvahaaste

Sain hauskan kuvahaasteen Pinzeltä. Haaste menee näin:
1. Avaa kuvatiedostoistasi neljäs kansio
2. Avaa neljännen kansion neljäs kuva
3. Julkaisen kuva blogissasi ja selitä se
4. Haasta neljä muuta bloggaajaa mukaan!

Tällainen otos sitten löytyi koneeltani. Tämä on oikeastaan aika kiva kuva selostaa ja muistan tämän hyvin. Kalle on tässä tasan 4 kk:n ikäinen, ja maistelee ihan ensimmäisiä kertoja kiinteää ruokaa. Oli aika huvittavaa seurata Kallen syömistä; ruoka meni hyvin suuhun, mutta se pulpahteli jatkuvasti suusta ulos, ja ruuan sai aina uudestaan ja uudestaan "tuupata" lusikalla suuhun. Kuitenkin jo ensimmäisinä päivinä Kallelle maistui sapuska hyvin. Niin, ja Kallella on nyt ikää tasan 5 kk, joten kuva ei ole edes kovin vanha.

Minun täytyy vielä hiukan funtsata, keille haasteen lähetän... MUOKS: edelleenlähettäminen jäi hoitamatta meillä olleen piiiitkän verkkovian vuoksi.... Haastehan oli muuten varsin mukava!

Anemone stripes tunika

Olen aina ihaillut tunikaa  joka oli Ottobressa 4/09, ja nyt sitten sen tein. Pienin koko oli 98 cm, joten yritin pienentää kaavaa 92-senttiseksi, mutta vähän iso se on vieläkin. Hihoihin laitoin kuminauhan tilalle resorin ja pidensin kaavaa ainakin 10 cm.

Kankaat ovat alelöytöjä Huvikankaasta; tosi laadukkaita ja mukavan tuntuisia Stenzon trikoita, varsinkin tämä kukallinen kuosi. Housut ompelin Ottobren 1/09 Saimi-svetarihousujen kaavalla.

Housujen malli on mukavan väljä ja tehty vain kahdesta kappaleesta. Taidan tykätä. Resorit on punteissa aika pitkät ja toivon että ne menee mukavasti pussille kun pituuttakin tuli näille reippaasti.Toisaalta hameeseen olisi sopinut paremmin ihan tavalliset legginsit.

Kukassa olevia kankaita on aina kaksittain ja niiden välissä on kaksipuoleinen liimaharso . Kukat leikkasin nopsaan vapaalla kädellä ja kiinnitin KAM-nepillä. En oikein ole mikään kukka- ja rimpssuihminen, mutta kun nämä kankaatkin ovat niin tyttömäisiä ja aurinkokin paikoin jo paistelee, niin pakkohan tämä oli lisätä, eikä kaduta.  

Edellisen postauksen mekkoon yhdistelmiä

Phoenix-mekon kaveriksi ompelin pari puseroa Ottobren numerosta 4/08 Viserrys- T-paidan kaavalla. Tykkään mallista kovasti; se on mukavan kapea joustaville trikoille. Kaula-aukot tein ronskisti ja huolettomasti saumurilla. Tarkoitus olisi hankkia peitetikkikoneeseen leveä nauhanohjain ja kun vain sen saan, opettelenkin tekemään nuo resorit kunnolla sillä masiinalla!

Housut on sattumalta samaa oranssia sävyä kuin mekossa olevat kukat. Oranssin collegen ostin kirppikseltä 50 sentillä, enkä näemmä saa kirveelläkään kulutettua kangasta pois.


Kukka-applikaatiopaita syntyi vahingossa; turkoosi trikoo ei riittänytkään etukappaleeseen ja korvasin sen valkoisella interlockilla. Lisäpiristystä tuo etuosaan kukka-applikoinnit. Tämä paita sopii hyvin viimeksi tehtyjen turkoosien legginsien kaveriksi.

Phoenix -mekko

Ottobre 6/09:ssa oli söpö Phoenix-tunika ja sain tehtyä nyt samanlaisen 2-vuotiaalle Adalle. Tosin en käyttänyt ohjeen mukaista velvetonia vaan Myllymuksujen iki-ihanaa retrokukkajousista. Lisäsin tunikaan pituutta jotta tämä menisi myös mekkona tulevaa kesää silmälläpitäen. Tosin nuo yläosan etukaitaleet ovat velouria joka voi hiostuttaa ainakin kesähelteillä.

Työmatkallani Hervantaan kävin Trireksissä josta löysin sattumalta mekkoon käypää vähän vihervävään taittuvaa turkoosia trikoota. Ompelinkin siitä heti legginssit mekon kaveriksi. Adalla on niin hyvä housuvarasto nyt että tein näistä vähän pitempään menevät käännettävät versiot. Mekonkin yläosa olisi kannattanut tehdä trikoosta, mutta eihän minulla silloin tätä trikoota vielä ollut kun mekkoa tein. Piilovetoketjun kanssa kovasti tappelin, mutta lopulta onnistuinkin tekemään siistiä jälkeä ihan tavallisella paininjalalla ommellen. En oikein taida tykätä noista nailonisista piilovetoketjuista; nepit ja napit ovat luonnikkaampia, mutta joihinkin malleihin sellainen vaan on laitettava tykkäsin tai en.

On se Triteks vaan oikea aarre-aitta! Vaikka sieltä ei aina niitä helmiä löytyisikään, niin aina kuitenkin löytyy laadukkaita yksivärisiä Nanson trikoita edullisesti. Nytkin ostin 2,5 metriä kankaita jotka maksoivat vaivaiset 7 euroa! Mutta eipä Tampereelle kovin usein täältä Porista piipahdeta! Paras oli kun ostin limeä bambujoustista puolen metrin pätkän jossa oli reikä keskellä ja sain sen 90 sentillä! Saahan siitä ommeltua vaikka muutaman bodyn vauvalle. Siellä pitäisi päästä käymään useamminkin, vaikka toivon hartaasti, että tätä retrokukkaa tulisi vielä muuna väriyhdistelmänä Myllymuksuille! Ja maksaa mitä maksaa, sitä on aivan pakko sitten tilata!

Vuoden ensimmäinen pusero

Ikasyriltä tilaamistani neljästä kankaasta ensimmäinen tuli nyt käytetyksi. Adalle valmistui paita raglanhihaisen Zoen kaavalla. Pusero on reilua kokoa, 92-senttinen. Tämä menee Adalle vielä pitkään!

Joulu on jo ovella...

Meillä paistettiin ja koristeltiin eilen piparitalo sekä piparit - joulu hiipii väkisinkin pipareiden tuoksun myötä pirttiin.
Täällä on Jouluna kaikki muksut perheineen, joten vilskettä ja vipinää, lasten riemua ja yhdessäoloa riittää. Toivotan myös kaikille lukijoilleni erittäin Hyvää Joulua! Itse odotan myös innolla Joulun ja loppiaisen välisiä ompeluspäiviä....

Villapaidasta villahousut

Kun ne pahuksen pakkaset nyt alkoivat sain äkillisen villahousuinspiraation. Muutama kuukausi sitten kirpparilta löytämäni euron miesten lampaanvillapaita muuntui villahousuiksi. Hinta ei ollut paha koska puseron hihassa oli muutama kipinäreikä, mutta jo ostaessani totesin että kyllä siitä pystyy ainakin yhdet villikset kyhäämään. Pesin puseron ja huovutin sitä aavistuksen ihan tarkoituksella ettei neulos purkaantuisi leikkauksen jälkeen. Housuihin jäi silti vielä paljon joustoa. Vartin pikaompelun tuloksena syntyi nämä lämpimät nätinruskeat villahousut talven pakkasiin! Niin ja en sitten jaksanut peitetikkikoneeseen edes lankoja vaihtaa, mutta ei tuo punainenkaan lanka ihan hirveältä minun mielestäni päältä päin näytä.


Kuvasin vielä paidasta "pöllityn" merkin erottamaan takaosan etuosasta, sekä paidan rippeet. Ja kyllä on peitetikkikone vaan niiiiiin nopea ja kätsy näissä villaompeleissakin!

Apinapaita

Ompelin tämän apinajoustispaidan viime viikolla jostain Ottobre-lehden kaavasta. Paita onnistui hyvin ja se sopii yhteen jo aiemmin tehtyjen ruskeiden joustishousujen kanssa. Ada kärsii edelleen punaisista nypyistä viikko sitten puhenneen vesirokon takia, joten nassunkuva jäi tällä erää tahallisesti esittämättä.


Lotallekin valmistui viime viikolla tunika Iinulta tilaamallani Hannah-kaavoilla. Kuvat linkitän tähän vielä myöhemmin!

Taas tunika jämäpaloista!

Taas sain tehtyä jämäpaloista tunikan Adalle. Tästä tuli täysi torso; etuosa on vinossa, toinen sivu on kierossa, helma on epätasainen ja olkapäät roikkuvat. Alaosakin on tehty kahdesta palasesta joten kuviokohdistusta ei voinut ajatellakaan. Tämä paidan ja puseron välimaastossa roikkuva vaate on turhan iso Adalle, mutta kotioloissa menee kai hetikin. Summasummarum; onneksi ompeluvirheet eivät pomppaa silmään kun pusero oli Adan päällä.

Froteepaita

Adalle valmistui jämäpaloista 86-senttinen paita Ottobre 1/20005:n kaavoilla, pituutta tosin vähän lisäsin. Etukaarroke on velouria ja resorissa on limen väriset, mattapintaiset nepparit. Paidassa on mielestäni ihanan pirtsakat ja raikkaat värit.


Ompelin myös paitaan sopivat velourhousut Ottobren Hupsis-housujen kaavalla. Jätin kuitenkin pitkät nilkkaresorit pois ja pidensin puntteja. Malli on yläosastaan todella reilu jotta vaipallekin olisi hyvin tilaa. Velour on samaa mitä yläkuvan puserossa, vaikka kuvat kertoisivatkin vähän toista.

Peikkojoustofroteemekko

Halusin tehdä Myllymuksujen peikkojoustiksesta mahdollisimman pian jotakin, koska kuosi on todellakin söpö! Koko viime viikon etsiskelin kaavaa Ottobresta, mutta pää löi tyhjää enkä saanut malleista minkäänlaista ahaa-elämystä. Tämä kaava on sitten itse piirustettu, mutta muotoja ja mallausta otin myös parista valmiskaavasta. Eteen ompelin kolme hiuslaskosta, kauluksessa ja hihansuissa on kumpparit. Hihat ovat reilusti leveät joista tykkään kovasti.

Ruskeat taskut tein antamaan ilmettä, jotta pehmeä joustis ei vaikuttaisi liian yöpukumaiselta. En oikein tiedä pidänkö taskuista vai en, mutta siinä ne nyt ovat eikä pois saa. Odotan näkeväni mekon Adan päällä, jotta saan taskuista paremman käsityksen. Taskut ovat tummanruskeaa joustofroteeta ja kanttaus valkoista interlock-neulosta. Oli haastavaa kääntää ja kantata taskun kantti ja ommella se joustofroteeseen kiinni peitetikkikoneella samaan aikaan; ompelujäljestä sen kyllä huomaa.

Velourpuku ja joustofroteehousut

Muutama viikko sitten löysin Kontista pari aikuisten velouraamutakkia. Molemmat olivat sinisiä, siistikuntoisia ja hyvälaatuisia; puuvillan joukossa on 20% polyesteriä. Kirppiksen 2,80 sentin aamutakista sain kaikkiaan kolme vaatetta; hihoista tein jo aiemmin yhdet kokosiniset velourhousut.

Tunnen kyllä erityisen suurta iloa ja nautintoa siitä että saan uusiokäyttää vanhoja vaatteita ompeluksissani; silloin tuntuu, että tämä ompelukin kannattaa noin rahallisesti ajatellen. Toisaalta ompelu on ilo ja harrastus ja haluan myös ostella nättejä kankaita. Myllymuksujen peikkojoustista odottelenkin jo malttamattomana, se kun on niiiin ihana kuosi!

Toisessa naisten velouraamutakin rinnuksessa oli ruusu, jonka nappasin Adan mekkoon. En oikein pidä ruususta, mutta tulipa sekin kirjontakuvio uusiokäyttöön. Punaisesta kaula-aukosta tuli mielestäni tyttömäinen ja kiva, päälletikkauksetkin onnistuivat peitetikkikoneella hyvin. Punaista velouria löysin varastostani juuri sen verran että sain hieman tyttöväriä sinisen kaveriksi. Tarhavaatteena asu on käytännöllinen ja lämmin vaikka ei kyllä lemppareihini kuulukaan.


Tässä hieman huono kuva ruskeista joustofroteehousuista, jotka ovat Adalle vielä pitkät, mutta toivon että resorit estävät puntteja valumasta. Joustofrotee on Eurokankaan edullista lirua kilokangasta. Kotihousuina nämä ovat silti ihan mainiot.

Tunika

Nanson trikoosta ompelin Adalle Muksis-tunikan Ottobren kaavalla. Jätin mallista tällä kertaa taskun pois. Ei tämä mitään huippunättiä kuviota ole, mutta laadukkaan ja napakan oloista trikoota kuitenkin. Kankaan hamstrasin aikoinaan Eurokankaan kuuden euron trikoopäiviltä. Tunikalle tuli hintaa alle 3 euroa - ei paha!

Resorit ompelin saumurilla kiinni oikeat puolet vastakkain, sitten taitoin resorin taakse ja päältä vaan peitetikkikoneella yli. Käytin nyt laitimmaisia neuloja jotta saisin resoreista vähän napakamman; se kun on interlockneulosta kun en löytänyt mistään sopivan sävyistä punaista resoria. Siististi tulivat lukuunottamatta nurjaa, josta tietty jouduin leikkaamaan ylimääräiset resorit pois.

Helma on myös ommeltu peitetikkikoneella ja siistiä jälkeä sillä kieltämättä tulee.



Ompelin Adalle myös Muru-koirakuvioneuloksesta tunikan ja housut, mutta en kerinnyt ottamaan kuvaa. Pikkuneiti häipyi saman tien äitinsä kanssa Titinallekonserttiin uuden asunsa kanssa. Raglanhihaisen tunikan kaavan nappasin Ottobresta, housut ompelin Ottobren Vilkas-kaavalla. Housujen vyötärö jäi hieman liian matalaksi takaa vaippapepun takia. Nyt käytin 86-senttistä kaavaa, kun 92-senttiset ovat pian 2 vuotta täyttävälle Adalle liian isot.

Tunnustus

Voi miten mukavaa; sain elämäni ensimmäisen tunnustuksen Pinzeltä!

(Ylläripylläri olen pari viikkoa ollut infuenssan kourissa, enkä ole yksinkertaisesti jaksanut päivittää tätä tärkeää tunnustusta kuin vasta nyt).

TUNNUSTUKSEEN KUULUVA HAASTE KUULUU NÄIN:

1. Laita tunnustus blogiisi.
2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt.
3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen.
4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle.
5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti.

1. Tunto on herkkä kosketus sekä henkinen ja sisäinen hyvänolontunne. Tunto on aisteista laajin käsite ja merkkaan sen siksi ykköseksi.
2. Makuaisti on joskus minulle henkistä taistelua makeansyönnin ja järkevän syönnin välillä. Miksi makea maistuukin niin hyvälle? Hyvä ruoka on joka tapauksessa kulinaristinen nautinto.
3. Haju Tykkään hyvistä ja luonnollisista hajuista; vauvantuoksuun huumannun, mutta mukavia ovat myös kesäiset kukkatuoksut. Voimakkaille sprey-tuoksuille olen kovin allerginen enkä näinollen käytä ollenkaan hiuslakkoja tai muita voimakkaita hajusteita.
4. Kuulo on tärkeä minulle, koska tykkään ja nautin musiikin kuuntelusta! Melusta en niinkään välitä.
5. Näkö on tärkeä, koska näen huonosti. Silmälasit minulla on ollut kuusivuotiaasta alkaen, ja onneksi niiden avulla voi korjata huonoa näköä.

Lähetän tunnustuksen eteenpäin Memulille, Tiinalle, Norpalle, Ilonalle ja AnneK:lle.

Harjoittelua nauhankääntäjällä

No niin, pakko oli koittaa peitetikkikoneen nauhankääntäjää vielä kerran. No tietty joudun purkamaan nämä saumat, mutta sitten kun osaan, nauhankääntäjällä tuleekin tosi siistiä jälkeä!

Alan ehkä hieman päästä jyvälle siitä vehkeestä. Tajusin, että nauhan väliin ei tulekaan heti kangasta, vaan kankaan reuna syötetään pinseteillä siitä edestä, ja ensin syötetään vaan pätkä nauhaa yksinään. Korjatkaa jos olen väärässä. Toinen huomioni oli se, että nauhaa ei kannata katkaista vaan ommellaan palan matkaa nauhaa yksinään ja syötetään siihen perään vaan seuraavaksi kantattava kangas. No, opittavaa vielä riittää, mutta kannattaa opetella nauhansyöttäjän käyttö ja niksit.

Nyt ei kaduta yhtään tämän lisälaitteen hankinta! Sitä paitsi jos tuo nauhankääntäjä olisi pilipali, siitä olisi tullut käyttäjiltä valituksia ympäri maailmaa. Vikaa on syytä ensin etsiä ompelijasta eli itsestäni.

Toinen seikka, jonka pistin merkille; mulla on pyöröleikkuri joka on älyttömän hyvä ja varsinkin kangasta syöttäessä kannattaakin kantattava alue leikata huolellisesti. Nauhanohjainhan myötäilee ja syöttää kankaanreunaa mukavasti eteenpäin omalla painollaan. Samoin pyöröleikkurilla voi leikata siististi nauhaa erilaisista joustavista kankaista; nyt leikkasin hieman vajaata 3,2-senttistä nauhaa bambuneuloksesta.

Jatkan tämän bodytyön etenemisen selostusta nauhankääntäjällä myöhemmin. Harmi vaan, kun työ häiritsee pahasti harrastamista, ja ensi viikolla onkin niin kiirettä, että seuraava ompelutuokio on vasta ensi viikonloppuna, ellei sitten haravointi-innostus iske.

Perusvaatetta

Bambubody, koko 56 cm. Resorit ompelin "vapaalla kädellä" peitetikkikoneella. Eipä tästä mikään huippuyksilö tullut, kun resori on turhan jäykkää näin pienelle vauvalle. Oppia ikä kaikki, seuraavan kanttaan sitten bambuneuloksella.

Collegemekko ja velourhousut Adalle. Tein sille tirriäiselle 92-senttisillä kaavoilla, mutta voi voi, Ada hukkuu noihin housuihin! Tunikaa sain sentään jotenkin pienennettyä, mutta housut pitää pistää jemmaan ja tehdä uusiksi 86-senttisillä kaavoilla.

Juu, olen kokeillut peitetikkikonetta. Rehellisesti sanottuna vain helmankäänteet onnistuvat, kaikki resorijutut menee ihan mönkään. Tässä tehty ilman nauhankääntäjää tunikan resori, joka vetää ja on muutenkin hirmu epäsiisti!
Ja olen koittanut kyllä sitä nauhankääntäjääkin. En onneksi ole ommellut laitteella vaatteita, kun jo pelkkä kokeilukin on niin onnettoman näköistä. Samoin risoo kun resori nauhankääntäjän kanssa on mun mielestäni turhan kapea.

Nämä 56-senttiset luomuvelourhousut ja paita ovat lähdössä pikku Kallelle Lahteen.

Tässä Adalle yökkäri kivantuntuisesta ohuesta trikoosta.


Adalle Ottobresta Vilkas-collegehousut

Pojanpoika näki päivänvalon!

Keskiviikkona 16.9. syntyi sukuumme suloinen, piskuinen poika! Tässä hän makoilee vajaan kolmen päivän ikäisenä:


"Kalle" syntyi liki viisi viikkoa etuajassa. Painoa pienokaisella oli 2820 g ja pituutta 47 cm. Pikkumies joutuu vielä loikoilemaan valopedissä, mutta jos kaikki menee hyvin, poika äiteineen pääsee kotiin parin päivän kuluttua. Vauva tuodaan rinnalle (myös öisin) kolmen tunnin välein, jotta bilirubiiniarvot saataisiin laskemaan mahdollisimman nopeasti normaalitasolle.

Saimme käydä tyttöni ja hänen pikkutyttönsä Adan kanssa uutta pikkuihmettä ihailemassa Päijät-Hämeen keskussairaalassa. Vauva muistuttaa molempien isoäitien mielestä kovasti isäänsä; ainoastaan nenää en tunnistanut.

Tuliaisiksi veimme Eisbärchenin pienen lämpöpussin, sukat ja pienen pipon. Ompelin myös pikkuiselle kolme pehmoista peppupyyhettä myllymuksujen apinat-bambuneuloksesta, ruutubambusta sekä bambujoustiksesta. Peppupyyhkeet ovat kaksinkertaisia ja ripustuslenkit ovat Iinun ihania koristenauhoja. Pyyhekuvat jäivät ottamatta kun tein ne tänään ja ne piti antaa nopeasti pojan matkaan Lahteen. Isukilla oli pahaan aikaan soittokeikkoja sekä pe että la täällä Porissa, joita ei voinut perua kun ne oli sovittu jo ajat sitten. Onneksi hän keikoista huolimatta pääsee itse hakemaan perheensä sairaalasta.

Kangashamstrausta

Tässä on kasa Nanson trikoita: Eurokankaasta kävin niitä hamstaamassa kuudella eurolla/metri. Mikään ei oikeastaan ole lempparikuosia, mutta nuo vasemmanpuoleiset puukuvioiset kankaat ovat mielestäni erittäin hyvälaatuisia.



Nämä luomuvelourit odottavat vain ompelijansa aktivoitumista. Tarkoitus on tehdä näistä kuukauden päästä syntyvälle poikalapselle jotain vaatetta. Lilapallokuosi on varattu pian kaksi vuotta täyttävälle Adalle.



Sokerina pohjalla tilasin täältä nämä ihanat nauhat, joilla saan lisäilmettä ja silmäniloa lastenvaatteisiin:

Ompeluvälineet ja -tila

OMPELUKONE
Tästä Pfaffin ompelukoneesta uusi harrastukseni alkoi. Sen hankin vaippaompeluksia varten porilaisesta ompelukoneliikkeestä 289 eurolla joulukuussa 2006. Tätä masiinaa ennen olin ommellut vain yksinkertaisia verhonkäänteitä tai muuta simppeliä. Kone on yksinkertainen ja mekaaninen, mutta on palvellut minua riittävän hyvin. Ylä- ja alalangan kireydet ovat myös erikseen säädettävissä. Tämä ompelee nikottelematta kankaat kuin kankaat. Sitäpaitsi tykkään sen ulkonäöstä.



SAUMURI
Tämä Brother-saumuri saapui minulle vuonna 2007 Hobby Hallin tarjouksesta 349,-. Samalla tilasin maahantuojalta varaterät, jotka kannattaisi jo pikkuhiljaa vaihtaa ja terotuttaa vanhat. Kukahan muuten saumurinteriä terottaa? Otan mielelläni vinkkejä vastaan.

Pitää sanoa, että tykkään kyllä tästäkin! Saumurinjälki on siisti, ja kovasta käytöstä huolimatta kone toimii kuin unelma. Toki öljyän koneitani huolella ja säännöllisin väliajoin, kun toivon niiden kestävän omassa käytössäni vielä pitkään!



PEITETIKKIKONE
Voi mahdotonta mitä meninkään tekemään! Tilasin itselleni Janomen peitetikkikoneen. Tosin se saapuu vasta muutaman viikon kuluttua eli syyskuussa 2009, mutta odotan sitä jo kuin kuuta nousevaa.



Samalla tilasin Tape Binderin eli nauhankääntäjän, joka syöttää tietynlevyistä resorikaitaletta siististi hihansuihin ja kaula-aukkoihin. Olin jo pitkään tutkaillut tämän masiinan hankintaa ulkomailta, mutta vaikka Englannin, Saksan ja Viron nettikaupoissa oli halpaa sain tämän kotimaasta yhtä edullisesti hintaan 399,-.
Tosin kantinkääntäjä, joka on lisäosa, maksaa 80,-

On siinä taas opettelemista, mutta pikkuhiljaa harjoittelemalla opin sitä luultavasti käyttämään. Minulla on runsaasti erilaisia trikoita, joten materiaaleista ei ainakaan pitäisi tulla pulaa! Tosiaan pitäisi pistää masiinat äkisti hurrailemaan, kun lastenvaatteille on ihan todellista tarvetta.

Esittelen vielä ompeluhuoneeni, joka on ollut poikani huone. Remontoida pitäisi, mutta eipä yläkertaan kovaa tynkyä enää nykyään ole, joten en ole vielä ryhtynyt toimeen. Sinisessä huoneessa on ompelupisteeni, sen vieressä olevassa vihreässä huoneessa on kaavat, lehdet, silityslauta ja noloa tunnustaa - lisää kankaita.


Tällä "pyörätuolilla" kiikun ees taas ja vuorottelen koneita...

Tämä työpiste on varattu peitetikkikoneelle! No, pöytä on vähän ruma eli ällön värinen, mutta sain sen ilmaiseksi työmaaltani. Onhan se kuitenkin iskun kokopuinen taso eikä mikään muovirimpula.



Sitten kurkistus vaatekaappeihin. Kankaita on, ja ahdistus iskee ellen pian rupea noita tuhoamaan. Keskimmäinen kaappi on myös täynnä kankaita - ne vaan on sullottu laatikoihin. Nolottaa tunnustaa, että olen joutunut ottamaan myös naapurihuoneen vaatekaappeja kangaskäyttöön. Puolustuksekseni voin sanoa, että osa on kierrätysmateriaalia ja erilaisia froteelakanoita, jotka vievät mahdottoman paljon tilaa (seliseli itselleni).

Kuoria ja avovaippoja Intiaan

Perjantaina kanttasin ja eilen ompelin nämä 11 kuorivaippaa. Leikatut S-kokoiset kaavat ovat Riinulta (Made by Riina) jo viime vuonna saatuja.
En kyllä oikein tiedä olisiko nämä paremminkin M-kokoisia, kun taskuiksi nämä leikatut kaavat oli kuitenkin tarkoitettu. Ehkä koko on sitten reilu S.



Tänään leikkasin avovaippoja lahjoituskankaista löytyneestä viallista viininpunaisesta pulista, josta oli laminointi osittain irronnut. Käytin muitakin pul-kankaita sekä kaapeistani löytyneitä flanelleja. Aikaa meni taas sopivien väriyhdistelmien pohtimiseen...ei niinkään ompeluun. Toivottavasti nuo flanellit kestävät kunnolla käyttöä! Hassua muuten; myös näitä valmistui sattumalta 11 kpl.

Mannamaan lahjoitus

Saimme ompelutiimiläisillemme lahjoituksen Mannamaalta.



Tässä nallelta ja minulta terveiset Mannamaalle: