Tunika

Nanson trikoosta ompelin Adalle Muksis-tunikan Ottobren kaavalla. Jätin mallista tällä kertaa taskun pois. Ei tämä mitään huippunättiä kuviota ole, mutta laadukkaan ja napakan oloista trikoota kuitenkin. Kankaan hamstrasin aikoinaan Eurokankaan kuuden euron trikoopäiviltä. Tunikalle tuli hintaa alle 3 euroa - ei paha!

Resorit ompelin saumurilla kiinni oikeat puolet vastakkain, sitten taitoin resorin taakse ja päältä vaan peitetikkikoneella yli. Käytin nyt laitimmaisia neuloja jotta saisin resoreista vähän napakamman; se kun on interlockneulosta kun en löytänyt mistään sopivan sävyistä punaista resoria. Siististi tulivat lukuunottamatta nurjaa, josta tietty jouduin leikkaamaan ylimääräiset resorit pois.

Helma on myös ommeltu peitetikkikoneella ja siistiä jälkeä sillä kieltämättä tulee.



Ompelin Adalle myös Muru-koirakuvioneuloksesta tunikan ja housut, mutta en kerinnyt ottamaan kuvaa. Pikkuneiti häipyi saman tien äitinsä kanssa Titinallekonserttiin uuden asunsa kanssa. Raglanhihaisen tunikan kaavan nappasin Ottobresta, housut ompelin Ottobren Vilkas-kaavalla. Housujen vyötärö jäi hieman liian matalaksi takaa vaippapepun takia. Nyt käytin 86-senttistä kaavaa, kun 92-senttiset ovat pian 2 vuotta täyttävälle Adalle liian isot.

Tunnustus

Voi miten mukavaa; sain elämäni ensimmäisen tunnustuksen Pinzeltä!

(Ylläripylläri olen pari viikkoa ollut infuenssan kourissa, enkä ole yksinkertaisesti jaksanut päivittää tätä tärkeää tunnustusta kuin vasta nyt).

TUNNUSTUKSEEN KUULUVA HAASTE KUULUU NÄIN:

1. Laita tunnustus blogiisi.
2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt.
3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen.
4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle.
5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti.

1. Tunto on herkkä kosketus sekä henkinen ja sisäinen hyvänolontunne. Tunto on aisteista laajin käsite ja merkkaan sen siksi ykköseksi.
2. Makuaisti on joskus minulle henkistä taistelua makeansyönnin ja järkevän syönnin välillä. Miksi makea maistuukin niin hyvälle? Hyvä ruoka on joka tapauksessa kulinaristinen nautinto.
3. Haju Tykkään hyvistä ja luonnollisista hajuista; vauvantuoksuun huumannun, mutta mukavia ovat myös kesäiset kukkatuoksut. Voimakkaille sprey-tuoksuille olen kovin allerginen enkä näinollen käytä ollenkaan hiuslakkoja tai muita voimakkaita hajusteita.
4. Kuulo on tärkeä minulle, koska tykkään ja nautin musiikin kuuntelusta! Melusta en niinkään välitä.
5. Näkö on tärkeä, koska näen huonosti. Silmälasit minulla on ollut kuusivuotiaasta alkaen, ja onneksi niiden avulla voi korjata huonoa näköä.

Lähetän tunnustuksen eteenpäin Memulille, Tiinalle, Norpalle, Ilonalle ja AnneK:lle.

Harjoittelua nauhankääntäjällä

No niin, pakko oli koittaa peitetikkikoneen nauhankääntäjää vielä kerran. No tietty joudun purkamaan nämä saumat, mutta sitten kun osaan, nauhankääntäjällä tuleekin tosi siistiä jälkeä!

Alan ehkä hieman päästä jyvälle siitä vehkeestä. Tajusin, että nauhan väliin ei tulekaan heti kangasta, vaan kankaan reuna syötetään pinseteillä siitä edestä, ja ensin syötetään vaan pätkä nauhaa yksinään. Korjatkaa jos olen väärässä. Toinen huomioni oli se, että nauhaa ei kannata katkaista vaan ommellaan palan matkaa nauhaa yksinään ja syötetään siihen perään vaan seuraavaksi kantattava kangas. No, opittavaa vielä riittää, mutta kannattaa opetella nauhansyöttäjän käyttö ja niksit.

Nyt ei kaduta yhtään tämän lisälaitteen hankinta! Sitä paitsi jos tuo nauhankääntäjä olisi pilipali, siitä olisi tullut käyttäjiltä valituksia ympäri maailmaa. Vikaa on syytä ensin etsiä ompelijasta eli itsestäni.

Toinen seikka, jonka pistin merkille; mulla on pyöröleikkuri joka on älyttömän hyvä ja varsinkin kangasta syöttäessä kannattaakin kantattava alue leikata huolellisesti. Nauhanohjainhan myötäilee ja syöttää kankaanreunaa mukavasti eteenpäin omalla painollaan. Samoin pyöröleikkurilla voi leikata siististi nauhaa erilaisista joustavista kankaista; nyt leikkasin hieman vajaata 3,2-senttistä nauhaa bambuneuloksesta.

Jatkan tämän bodytyön etenemisen selostusta nauhankääntäjällä myöhemmin. Harmi vaan, kun työ häiritsee pahasti harrastamista, ja ensi viikolla onkin niin kiirettä, että seuraava ompelutuokio on vasta ensi viikonloppuna, ellei sitten haravointi-innostus iske.

Perusvaatetta

Bambubody, koko 56 cm. Resorit ompelin "vapaalla kädellä" peitetikkikoneella. Eipä tästä mikään huippuyksilö tullut, kun resori on turhan jäykkää näin pienelle vauvalle. Oppia ikä kaikki, seuraavan kanttaan sitten bambuneuloksella.

Collegemekko ja velourhousut Adalle. Tein sille tirriäiselle 92-senttisillä kaavoilla, mutta voi voi, Ada hukkuu noihin housuihin! Tunikaa sain sentään jotenkin pienennettyä, mutta housut pitää pistää jemmaan ja tehdä uusiksi 86-senttisillä kaavoilla.

Juu, olen kokeillut peitetikkikonetta. Rehellisesti sanottuna vain helmankäänteet onnistuvat, kaikki resorijutut menee ihan mönkään. Tässä tehty ilman nauhankääntäjää tunikan resori, joka vetää ja on muutenkin hirmu epäsiisti!
Ja olen koittanut kyllä sitä nauhankääntäjääkin. En onneksi ole ommellut laitteella vaatteita, kun jo pelkkä kokeilukin on niin onnettoman näköistä. Samoin risoo kun resori nauhankääntäjän kanssa on mun mielestäni turhan kapea.

Nämä 56-senttiset luomuvelourhousut ja paita ovat lähdössä pikku Kallelle Lahteen.

Tässä Adalle yökkäri kivantuntuisesta ohuesta trikoosta.


Adalle Ottobresta Vilkas-collegehousut

Pojanpoika näki päivänvalon!

Keskiviikkona 16.9. syntyi sukuumme suloinen, piskuinen poika! Tässä hän makoilee vajaan kolmen päivän ikäisenä:


"Kalle" syntyi liki viisi viikkoa etuajassa. Painoa pienokaisella oli 2820 g ja pituutta 47 cm. Pikkumies joutuu vielä loikoilemaan valopedissä, mutta jos kaikki menee hyvin, poika äiteineen pääsee kotiin parin päivän kuluttua. Vauva tuodaan rinnalle (myös öisin) kolmen tunnin välein, jotta bilirubiiniarvot saataisiin laskemaan mahdollisimman nopeasti normaalitasolle.

Saimme käydä tyttöni ja hänen pikkutyttönsä Adan kanssa uutta pikkuihmettä ihailemassa Päijät-Hämeen keskussairaalassa. Vauva muistuttaa molempien isoäitien mielestä kovasti isäänsä; ainoastaan nenää en tunnistanut.

Tuliaisiksi veimme Eisbärchenin pienen lämpöpussin, sukat ja pienen pipon. Ompelin myös pikkuiselle kolme pehmoista peppupyyhettä myllymuksujen apinat-bambuneuloksesta, ruutubambusta sekä bambujoustiksesta. Peppupyyhkeet ovat kaksinkertaisia ja ripustuslenkit ovat Iinun ihania koristenauhoja. Pyyhekuvat jäivät ottamatta kun tein ne tänään ja ne piti antaa nopeasti pojan matkaan Lahteen. Isukilla oli pahaan aikaan soittokeikkoja sekä pe että la täällä Porissa, joita ei voinut perua kun ne oli sovittu jo ajat sitten. Onneksi hän keikoista huolimatta pääsee itse hakemaan perheensä sairaalasta.

Kangashamstrausta

Tässä on kasa Nanson trikoita: Eurokankaasta kävin niitä hamstaamassa kuudella eurolla/metri. Mikään ei oikeastaan ole lempparikuosia, mutta nuo vasemmanpuoleiset puukuvioiset kankaat ovat mielestäni erittäin hyvälaatuisia.



Nämä luomuvelourit odottavat vain ompelijansa aktivoitumista. Tarkoitus on tehdä näistä kuukauden päästä syntyvälle poikalapselle jotain vaatetta. Lilapallokuosi on varattu pian kaksi vuotta täyttävälle Adalle.



Sokerina pohjalla tilasin täältä nämä ihanat nauhat, joilla saan lisäilmettä ja silmäniloa lastenvaatteisiin:

Ompeluvälineet ja -tila

OMPELUKONE
Tästä Pfaffin ompelukoneesta uusi harrastukseni alkoi. Sen hankin vaippaompeluksia varten porilaisesta ompelukoneliikkeestä 289 eurolla joulukuussa 2006. Tätä masiinaa ennen olin ommellut vain yksinkertaisia verhonkäänteitä tai muuta simppeliä. Kone on yksinkertainen ja mekaaninen, mutta on palvellut minua riittävän hyvin. Ylä- ja alalangan kireydet ovat myös erikseen säädettävissä. Tämä ompelee nikottelematta kankaat kuin kankaat. Sitäpaitsi tykkään sen ulkonäöstä.



SAUMURI
Tämä Brother-saumuri saapui minulle vuonna 2007 Hobby Hallin tarjouksesta 349,-. Samalla tilasin maahantuojalta varaterät, jotka kannattaisi jo pikkuhiljaa vaihtaa ja terotuttaa vanhat. Kukahan muuten saumurinteriä terottaa? Otan mielelläni vinkkejä vastaan.

Pitää sanoa, että tykkään kyllä tästäkin! Saumurinjälki on siisti, ja kovasta käytöstä huolimatta kone toimii kuin unelma. Toki öljyän koneitani huolella ja säännöllisin väliajoin, kun toivon niiden kestävän omassa käytössäni vielä pitkään!



PEITETIKKIKONE
Voi mahdotonta mitä meninkään tekemään! Tilasin itselleni Janomen peitetikkikoneen. Tosin se saapuu vasta muutaman viikon kuluttua eli syyskuussa 2009, mutta odotan sitä jo kuin kuuta nousevaa.



Samalla tilasin Tape Binderin eli nauhankääntäjän, joka syöttää tietynlevyistä resorikaitaletta siististi hihansuihin ja kaula-aukkoihin. Olin jo pitkään tutkaillut tämän masiinan hankintaa ulkomailta, mutta vaikka Englannin, Saksan ja Viron nettikaupoissa oli halpaa sain tämän kotimaasta yhtä edullisesti hintaan 399,-.
Tosin kantinkääntäjä, joka on lisäosa, maksaa 80,-

On siinä taas opettelemista, mutta pikkuhiljaa harjoittelemalla opin sitä luultavasti käyttämään. Minulla on runsaasti erilaisia trikoita, joten materiaaleista ei ainakaan pitäisi tulla pulaa! Tosiaan pitäisi pistää masiinat äkisti hurrailemaan, kun lastenvaatteille on ihan todellista tarvetta.

Esittelen vielä ompeluhuoneeni, joka on ollut poikani huone. Remontoida pitäisi, mutta eipä yläkertaan kovaa tynkyä enää nykyään ole, joten en ole vielä ryhtynyt toimeen. Sinisessä huoneessa on ompelupisteeni, sen vieressä olevassa vihreässä huoneessa on kaavat, lehdet, silityslauta ja noloa tunnustaa - lisää kankaita.


Tällä "pyörätuolilla" kiikun ees taas ja vuorottelen koneita...

Tämä työpiste on varattu peitetikkikoneelle! No, pöytä on vähän ruma eli ällön värinen, mutta sain sen ilmaiseksi työmaaltani. Onhan se kuitenkin iskun kokopuinen taso eikä mikään muovirimpula.



Sitten kurkistus vaatekaappeihin. Kankaita on, ja ahdistus iskee ellen pian rupea noita tuhoamaan. Keskimmäinen kaappi on myös täynnä kankaita - ne vaan on sullottu laatikoihin. Nolottaa tunnustaa, että olen joutunut ottamaan myös naapurihuoneen vaatekaappeja kangaskäyttöön. Puolustuksekseni voin sanoa, että osa on kierrätysmateriaalia ja erilaisia froteelakanoita, jotka vievät mahdottoman paljon tilaa (seliseli itselleni).

Kuoria ja avovaippoja Intiaan

Perjantaina kanttasin ja eilen ompelin nämä 11 kuorivaippaa. Leikatut S-kokoiset kaavat ovat Riinulta (Made by Riina) jo viime vuonna saatuja.
En kyllä oikein tiedä olisiko nämä paremminkin M-kokoisia, kun taskuiksi nämä leikatut kaavat oli kuitenkin tarkoitettu. Ehkä koko on sitten reilu S.



Tänään leikkasin avovaippoja lahjoituskankaista löytyneestä viallista viininpunaisesta pulista, josta oli laminointi osittain irronnut. Käytin muitakin pul-kankaita sekä kaapeistani löytyneitä flanelleja. Aikaa meni taas sopivien väriyhdistelmien pohtimiseen...ei niinkään ompeluun. Toivottavasti nuo flanellit kestävät kunnolla käyttöä! Hassua muuten; myös näitä valmistui sattumalta 11 kpl.

Mannamaan lahjoitus

Saimme ompelutiimiläisillemme lahjoituksen Mannamaalta.



Tässä nallelta ja minulta terveiset Mannamaalle:

Uusia kuorimatskuja

Tämä kuva on omistettu Kotimäen puodin Tainalle:


Foen tilauksen yhteydessä tämä symppis vaippayrittäjä oli lähettänyt minulle hirmuisen kasan Inkan pitsikuminauhaa, puoli metriä kuvassa olevaa kangasta ja ison neppipaketin. Mahdankohan roikkua vielä vanhuksenakin KVI:n sivuilla, niin paljon ihania ihmisiä sieltä löytyy. Ja Mannamaaltakin on tulossa minulle paketti! Olen ihan onnessani!
Yläkuvan vuotosuojallinen kuori on jälleen Mummut nb, paitsi reunoja vähän pyöristelin. Vaipasta tuli hiukan liian leveä vuotosuojien vuoksi. Alla on vuotosuojaton malli samaisella kaavalla.

Kolme kuorta lisää!

Taas muutama kuori lisää; keltaisessa Xl-kokoisessa kuoressa on vuotosuojat, toinen iso kuori on ilman vuotosuojia. Pikkukuoren tein mummut-nb-kaavalla.
Jatkossa minun pitää laittaa foekuorten tarrojen alle suoja, ettei kosteus pääse tihkumaan ompeleista läpi.

Nyt on 10 kuorta valmiina; tästä on hyvä jatkaa.

Lisää kuoria...

Tein taas muutaman kuoren orpokotiin. Eurokankaasta vuosi sitten ostamani pelipaitavuori on tosi pehmoista, joten uskalsin tehdä muutaman röyhelökuoren.

Vuotosuojallinen kuori on edelleen Wee Wekaa, muut neljä olen tehnyt erään merkkivaipan L-kokoisesta kaavasta. Tosin haaroista levensin kaavaa röyhelöiden takia. Kokeilin myös erilaisia siivekkeiden pituuksia ja tarrakiinnityssysteemejä. Tein myös neppikuoren, joka vaikuttaa nyt tukevalta ja jämäkältä johtuen kaksirivisestä nepityksestä.

Orpokotiin Intiaan

Voi miten mielelläni osallistunkaan taas intialaisen orpokodin vaippaompeluksiin! Jäi niin mukava mieli viime kerrasta. Lisäselvityksenä kerron, että kestovaippainfon porukalla ommellaan vaippoja tänne. Nyt tarpeen ovat isommat kuorivaipat. Eilen aloitin, ja tänään sain kaksi vaippaa valmiiksi.

No, räpelsin sitten taas kerran omiani, kun aloin suunnittelemaan vuotosuojallista kuorta. Se on tosin keksitty jo, mutta huomaamattani aloin kokeilemaan jotain uutta. Onneksi tällä kertaa lopputulos on tyydyttävä, vaikka en eläissäni ole joutunut näin paljon purkamaan kuin tätä yksilöä. Tähän vuotosuojallisen kaukaloon mahtuu vaikka miten paljon imua. Joustokanttia käytin vain vuotosuojien ja reisien kohdalla. Olen vähän skeptinen tuon joustokantin kestävyyden suhteen siellä kuumissa oloissa; pitäydyn varmaan jatkossa kunnon keittopesun kestävässä kuminauhassa.

Ja sitten nuo toisen kuoren nepit...kyllä ne tuon liukkaan pelipaitakankaan kanssa on aika keikuraiset. Olisi pitänyt pistää kaksi riviä neppejä, mutta kuka siellä Intiassa niitä kaikkia kerkiää nepittämään? Olisiko Applixin tarranauha kumminkin ensin?

Vasemmanpuoleinen L-kokoinen vaippa on tehty Myllymuksujen lehtikaavalla, oikea on Wee Wekan vuotosuojallinen kuori koko M (aika tilava, paremminkin L). Ihastuin ikihyviksi vuotosuojiin; ovat tosi tehokkaat ja erittäin kätsyt!

Nukenvaatteita

Vihdoin ja viimein pääsin ompelemaan!
Ja aina olen haaveillut tekeväni nukelle jotakin, ja nyt oli aika tehdä haaveista totta. Kaavat ovat kirjasta: "Nuken omat vaatteet", joskin olen niistä muokannut omanlaisia räpellyksiä.

Ensimmäisten kuvien takki ja haalari on tehty kierrätysmateriaalista, eli 122-senttisestä tyttöjen velourliivihameesta. Takin kaulus epäonnistui, mutta toivottavasti leikkijät eivät kiinnitä siihen niin suurta huomioita kuin minä. Velourit ja joustikset ovat mukavia ja pehmoisia nukenvaatekankaita.

Pehmusteet pihakalusteisiin

Päällystin tänään pihakalusteet. Nepeillä oli taas pakko leikkiä; eli pehmusteet voi mukavasti irrottaa ja pestä. Kangas on joustavaa ja pehmoista - taitaa olla housukangasta! Paikallisessa kangaskaupassa oli loppuunmyynti, ja tuo kangas maksoi vaivaiset 2 euroa metri. Ei siis ole väliä vaikka nuo joskus kastuisivatkin.

Pehmusteiden päällystämishommaa olisi vieläkin, mutta on hieman epäselvää, riittääkö ompelijalla inspiraatio päässäpyörivien ideoiden toteuttamiseen.

Kevätmarkkinoilla

Vuosittain on aivan pakko päästä Leineperin ruukin kevätmarkkinoille Kullaalle. Suuntaan askeleeni aina ensin tiettyyn paikkaan; Minimaakariin. Tämä euralainen pikkuputiikki myy pikkulasten vanhan ajan pellavavaatteita. Nämä kaksi kolttua lähti mukaani alekorista 20:n euron kappalehintaan.
Oikeanpuoleinen mekko on 80-senttinen ja sopivan kokoinen vaikka heti pidettäväksi. Vasemmanpuoleinen, syötävän ihana kolttu on 92-senttinen ja siinä todella oikein huokuu vanhan ajan meininki. Tähän mekkoon olen kyllä oikein ihastunut! Ostin asuun vielä vitosella suklaanruskean, lyhyen boleron luonnonvaalein pitsisomistein. Asu on varmasti vuoden kuluttua Adalle sopivan kokoinen. Parikymppiä tuosta asusta ei tosiaankaan ole paljon. Mahtaisinko saada kaupasta edes matskuja tuohon hintaan?

Pipoa pukkaa...

Ada ja Lotta saivat Nanson trikoosta pipot. Lotan pipon ylänurkissa on lenksut, harmi, kun tämä kuva ei tuo niitä kunnolla esille. Kruunumerkit leikkasin pul-palalaaristani löytyneestä tilkusta. Pipoista tuli oikein pirtsakat, ja näitä surauttelee tosi nopsaan!

Täälläpäin on liike, joka myy Nanson trikoopaloja vain 9,90 euroa/kilo. Mukaan lähti mm. Myllymuksuillakin myynnissä olevaa punaista bambitrikoota 1,5 metriä vajaa kuudella eurolla. Kankaita tulee vain syksyisin ja keväisin kerran, enkä taaskaan huomannut mennä sinne ajoissa; olin kuukauden myöhässä. Onneksi siellä vielä oli muutama nätti kangas, jotka nappasin mukaani.

Kimperin tyyliin...

Adalle tein pari Kimperin tyylistä pipoa; vaikken Kimperiä ikinä livenä ole nähnytkään muuta kuin kuvissa. Sisäpuoli on yksiväristä luomuinterlock'ia, kun sydänbambuneulos ei sinne asti olisi riittänyt. Ada sai myös toisenvärisen pipon; bambukuosisen lilaruutuisen. Siitäkin tuli tosi söpö. Nämä ovat hauskan näköisiä ja tosi helppoja valmistaa. Kun ilmat lämpenevät, surauttelen trikoosta näitä lisää!

Kietaisupaita ja puolipotkarit

Pakkohan sitä oli selailla käsityölehtiä kun iloisista vauvauutisista kuulin! Löysin vuoden 2006 Ottobren numerosta nämä vastasyntyneen kaavat. Eilen valmistui nuttu, tänään pökät, joiden nilkkakumpparit kiinnitin liian korkealle. No, seuraavat ehkä osaan jo vähän paremmin. Neulos on Myllymyksujen ihanaa norsubambua; pehmeän trikookantin ja nauhan hankin nimenomaan tätä kietaisuvaatetta varten. Niin, ja ompelin kantit siksakilla; koska en halunnut alkaa taisteluani kaksoisneuloja vastaan. Tulee vähän kalliiksi poikkaista niitä pari kappeletta per ompelus. Siksakkikin kantissa on mukiinmenevä, pitää vaan seuraavan kerran tehdä vähän leveämpää ommelta.

Liivinsuojia Vita Karlalle

Sain Made by Riinan Riinulta jätesäkillisen kankaanjämiä. Olin aivan otettu lahjoituksesta; on vaan niin sydäntä lämmittävää saada jotakin lahjoituksena! Näistä materiaaleista olen alkanut tekemään Vita Karlalle liivinsuojuksia. Askartelen säkistä pikkuhijaa hyväntekeväisyyteen; tässä vähän alkusysäystä projektille.

Sivukiinnitteinen apinataskuvaippa

Apinakuosinen vaippa valmistui myös tänään. Kaavana on WeeWeka, jota korotin edestä reilusti ja nappasin molemmista etusiivekkeistä reilusti pois. Kuminauhaa ei ole edessä ollenkaan. Kaavaa olen muuttanut niin paljon, että on oikeastaan turha puhua enää WeeWekan kaavasta. Korkealta malli näyttää alakuvassa, mutta käyttäjänsä päällä tämä versio näyttää istuvan hyvin; tosin hyvää otosta kiireisestä vaipankäyttäjästä oli hieman hankala napata...

WeeWekan vaippuli

Maaliskuun eka päivä kodissani tapahtui "pieni" muutos. Meille muutti väliaikaisesti tyttäreni perheineen. Ostivat remontoitavan kämpän ja laittavat sitä kiireellä kuntoon (jotta pääsisivät täältä pois ;), arviolta pari kuukautta vielä menee ennenkuin heidän yläkertansa on muuttokunnossa.

Ompeluhuoneessani asuu ja nukkuu nyt Ada. Hänen vanhempansa asuvat viereisessä yläkerran huoneessa. Muuttokuormassa saapui myös kaksi kissaa ja kaksi koiraa, joten elämää ja karvoja piisaa.

Mutta asiaan, sain tänään tehdyksi sentään jotain, vaikka ompelutarvikkeeni ovat Adan hoitopöydän takana hyllyllä... Ada sai WeeWekan sivutarrallisen vaipan - tämä lukeutuu lempparikaavoihini. Pidensin kaavaa keskeltä joitakin senttejä ja lisäsin leveyttäkin, mutta en näköjään tarpeeksi; hieman kapoisa tästä tuli. Tavoistani poiketen ompelin kumpparit kujiin. Sisäpuoli on Myllymuksujen oranssia, superpehmeää öko-tex mikrofleeseä. Noin yleensä ottaen olen vaippaan tyytyväinen.

Imupläjäys

Blogissani on ollut vähän pidempi paussi, mutta ommeltu on! Vajaa kaksi viikkoa sitten lähetin eteenpäin parin kilon verran flanellitaittoja. Päätin sitten askarrella niitä lisää, ja tässä tulos; imut ovat lähdössä Petroskoihin lahjoitettavaksi vähävaraisille äideille. Postitan paketin heti, kun viisi kiloa on tullut täyteen - vaaka näytti jo reilua neljää kiloa. Kuvassa näkyy 102 kaksi- tai kolmikerroksista flanellitaittoa sekä 11 muuta imua. Kolmasosa kankaista on uusia, mukana on myös kolme flanellipussilakanaa ja lastenlakanoita. Kaikki kankaat keittopesin, kuivausrummutin ja silitin, jonka jälkeen ompelin ne taittoimuiksi. Kaikissa imuissa on pyöristetyt kulmat. Voin vain hartaasti toivoa, että imut kestävät ja hoitavat tehtävänsä hyvin!