4. maaliskuuta 2011

Tunnustus

Olen ihan hämmentynyt saadessani tunnustuksen TanttaRallan ihanaisesta blogista. Oma blogini on kuitenkin vaatimaton moneen muuhun ompelublogiin verrattuna - mutta mielihyvin otan haasteen vastaan!
Tunnustukseen kuuluu kertoa teille 8 asiaa itsestäni. 

  1. Aloitin ompelemisen vasta viisikymppisenä. Sitä ennen voin todeta etten ollut juuri koskenutkaan ompelukoneeseen. Eipä minulla sellaista aiemmin ollutkaan. Jotakin verhojen alakäänteitä joskus ompelin siskoni koneella - silloinkin langat oli laitettu minulle valmiiksi.
  2. Ompeluni alkoi kestovaipoista. Innostuin mielettömästi ajatuksesta kun raskaana oleva tyttäreni ilmoitti aloittavansa kestovaippailun. Silloin ekologisuus oikein kihahti päähäni. Kirpputorilta löysin kahdella kympillä vanhan Tikka-ompelukoneen ja niin syntyivät ensimmäiset kestovaipat. Olin oikeastaan innostuneempi kuin tyttäreni.
  3. Päätin ostaa uuden peruskoneen, jolla surruttelen edelleen. Muistan kuinka haltioissani olinkaan uudesta masiinastani  - omistinhan ihan OIKEAN ja OMAN ja UUDEN ompelukoneen, joka oli minun ihmeeni!
  4. Ompelin yli 200 vaippaa - niitä tuli Adalle liukuhihnalta. Oli kymmeniä eri malleja, joista löytyi Adalle ne sopivammat. Ja olin niin hurjan ylpeä jokaisesta Adan käyttämästä ja ITSETEHDYSTÄ kestovaipasta.
  5. Olen oppinut, että uusien inspiraatioiden iskiessä ei kysytä ikää. Kaikki kuitenkin riippuu omasta halusta ja suuren innostuksen palosta.
  6. Kun vihdoin tajusin, että Ada ei todellakaan tarvitse enää vaipan vaippaa, aloin ommella hyväntekeväisyyteen siteitä, liivinsuojia, imuja ja vaippoja ja sitten pikku hiljaa siirryin lastenvaatteisiin. Aluksi hatarasti ja hitaasti, mutta edistyin.
  7. Ihanaa kun on vihdoinkin AIKAA. Osaan niin arvostaa sitä. Varsinkin kun olen joutunut elämään kiireessä lähes 20 vuotta. 
  8. Tykkään päivätyöstäni asiakaspalvelussa yliopistomaailmassa ja minulla on aivan mahtava työkamu. Olen mummi, jolla on pitkät hiukset ja käytän vaan farkkuja tai leggareita. Ja korkkareita. Ikäni ei ole minulle ongelma eikä ryppyni aiheuta minulle ylimääräistä päänvaivaa. Juoksen ruokatuntisin kirpputoreilla tai kangaskaupoissa. Olen bobeemi, rakastan kotiani ja nautin elämisestä tässä ja nyt.
Lähetän saamani tunnustuksen rakkaille kestovaippainfon kautta tutuksi tulleille ystävilleni Pinzelle, Sarille ja Minnariitalle! 

2 kommenttia:

Riikka kirjoitti...

Oih! Tuollainen mummi minäkin haluan olla vielä joskus! Kuulostaa niin ihanalle tuo, että on aikaa...

Pirkko kirjoitti...

On Adalla taitava ja aikaansaava mummi!