Pehmoinen liivihame

Keltaisten velourhousujen kaveriksi tein tämän yksinkertaisen liivihameen, koska halusin harjoitella taas resorien tekoa. Peitetikkikoneessa on vaaleanpunaiset langat, ja tikki selkeästi näkyy - mutta ei onneksi vaatteen ollessa päällä.

Sovituksessa kyllä ihan nappi ja tosi nätti päällä! Olen hirveän tyytyväinen - joskus ihan yksinkertainenkin on kaunista. Liivimekon kaavaa kovasti etsiskelin omista Ottobre-lehdistäni ja koska en löytänyt sopivaa, sovelsin itse. Liivimekon yläosa on Ottobren 6/2010 Minnie-liivihameen kaavasta ja alaosan piirsin itse, koko on noin 98 cm. Malli on mukavan kapea ja silti siinä on reippaasti pituutta ja kuitenkin tämä on napakka ylhäältä eikä roikkunut mistään.

Sisaruksille vaatetta

Tytöillä on pulaa perusvaatteista, Etenkin Ada tarvitsisi lisää 98 tai 104 cm:n puseroita. Pikkusisko Fannillekin saa tehdä jo 86-senttisiä vaatteita. On kiva, kun tytöillä on jotain samanlaista, joten tein pusero-housusetit molemmille.

Niin, ja mulla on uusi ongelma peitetikkikoneen kanssa. Miten te konkarit oikein yhdistätte kaula-aukon resorit toisiinsa niin, että saatte niistä siistit? Olen kokeillut monenmoista tapaa ja yhtään siistiä yhdistämistä en ole vielä onnistunut tekemään.

Muistaakseni Gekon blogin ohjeissa ommeltiin koneella päät yhteen, avattiin saumat ja taiteltiin nauhanpäät nurjalle ja ommeltiin ompelukoneen suoralla tikillä heti sauman vierestä ja leikattiin sitten päät pois. Yritin tätä tapaa, mutta en onnistunut saamaan katseenkestävää saumaa.

Olen kokeillut myös kylmästi saumurilla ja litannut sauman suoraksi ompelukoneella. Näin olen ehkä saanut näistä vaihtoehdoista siisteimmän.

Pahin tapaus oli sellainen, kun leikkasin pienen aukon niskaan ja aloitin saumanteon siitä. Kyseessä oli silloin valmis pusero, jossa oli raglanhihat ja peitetikkikoneen litistyssaumat. Tuloksena taas ruma sauma ja puserokangas meni myös omituiseen ruttuun. Kai tämä yhdistäminenkin vaatii erehdyksiä ja useita erilaisia kokeiluja, en tiedä. Mutta jos jollain olisi jotain järkevää vihjettä, otan kiitollisena kyllä vastaan!

Adalle tein Hanhelilta tilaamastani pallocollegesta tunikan ja siihen suorat housut Saimi-svetarihousujen kaavalla. Tunikan kaava on Zoe - yläosastaan, alaosan sovelsin itse. Hanhelilta ovat myös koristenauhat ja silitysmerkki. Mekon oikea väri ei tule tässä kuvassa esiin, kun kuvaushetkellä oli niin pimeää. Housut ovat samaa collegea kun mekon lila taustavärikin vaikka kuvasta sitä ei näe. Haluaisin tehdä tähän mekkoon vielä pinkit legginssit.

 Sitten vielä yhdet murheenkryynit, jotka tein ensin Kallelle. Vaan eivät Kallelle mahtuneet - leveydestä, eli pepusta ja reisistä. Tein Kallelle uudet, tällaiset samanlaiset mutta leveämmät, ja nämä odottavat nyt sovitusta Fannille. Katsotaan kuinka käy.

Ihanaa että saan taas ommella!

Pitkän tauon jälkeen olen ryhtynyt taas ompeluhommiin. On se vaan hienoa huomata, kuinka nautinkaan tästä harrastuksesta! 

Syy pitkään ompelutaukooni oli maaliskuussa tapahtunut vesivaraajan rikkoutuminen ja siitä aiheutunut vesivahinko seurauksineen. Anteeksi kaikille lukijoilleni kun en ole antanut kuulua itsestäni mitään - olen vain ollut niin uupunut remontista jaksaakseni päivittää blogiani.

Aloitin perusompeluksilla pukinkonttiin, tällä kertaa vuoden ikäiselle ja 80-senttiselle Kallelle.  

Tilasin ja sain peitetikkikoneeseen uuden nauhankääntäjän. Ja nyt taisin sitten ensimmäistä kertaa onnistua! Oliopaita on tehty uudella 50 mm:n nauhankääntäjällä ja tikki meni aivan nappiin. Paitsi kaula-aukosta ei kuitenkaan tullut hyvä, koska käytin kanttina hihoissa olevaa interlocktrikoota ja kauhukseni huomasin, että kaulus ei veny tarpeeksi. Voin vain toivoa että Kallen pää mahtuu aukosta sisään... Olen kuitenkin hurjan iloinen kun onnistuin!

Anis-housut ja pari lakkia

Edellisen postauksen takki sai täydennystä uusimman Ottobren Anis-housuista ja parista piposta. Housut ovat ihanan huvittavat ja oikein lökäreitten lökärit!  Joustofrotee on Lasten Metsolasta. Sopivaa housukumpparia en löytänyt mistään; ensin kokeilin napinläpikumpparia joka oli liian joustamatonta. Sitten päätin kokeilla kahta kumpparia vierekkäin ja laitoin Prisman Elastik-kuminauhat, mutta kun niitä oli kaksi rinnakkain, vyötärö oli yhtä joustamaton kun reikäkumpparikin. Lopulta pujotin Myllymuksujen elastiinikumpparit kujaan ja sain kuin sainkin vyötärön sopivaksi.

Lakeista applikoitu on velouria ja vuorena on paksua bambujoustista. Koko on 46, mutta se pieneni vuoren ansiosta jonkin verran eikä edes jousta, joten ompelin vielä toisen joustofroteesta jonka vuoritin vihreällä trikoolla. Tämä on sitten vähän isompi vaikka samalla kaavakoolla tehty, mutta joustavampi.

Minun ei pitänyt ommella noita pipoja ennen kuin saan peitetikkikoneeseeni leveämmän nauhanohjaimen. Olen odottanut tilaustani Hesan maahantuojalta jo liki kaksi kuukautta. Olen aika kiukkuinen tilanteesta. Pitää taas soitella perään. Tosi ärsyttävää.

Vähän jännään ensi viikonloppua kun vaatteiden saaja tulee Poriin. Onko vyötärö ehkä liian tiukka ja sopiiko edes toinen pipo päähän? Nämä ovat pieniä murheita verrattuna siihen, että saan nähdä Kallen, on jo ollutkin suunnaton ikävä!

Ketut ja karhut -takki

Hitsi, minähän osasin edes jotenkin! Sain viikonlopun aikana valmiiksi pikkuisen 74-senttisen takin Kallelle. Eihän tästä vielä mitään luksusta tullut, mutta välttävä kuitenkin! Tämä oli minulle ihka ensimmäinen kokonaan vuoritettu hupputakki! Ja se piti mennä lopulta kuvaamaan ulos lumihangelle, jotta värit edes vähän muistuttavat alkuperäisiä sävyjä. Vuorina on Nanson ruohonvihreää trikoota. Huppua kiertää nyöri, ja laitoin tuollaiset pallukat nyörien päihin. Nyt mietin, että voivatko ne yleensä olla siinä kun ovat ihan suun ulottuvilla? Voivatko ne lähteä nyöreistä irti ja ollakin vaaralliset? 
Niin, olen kyllä ihan mielissäni tästä hupparista. Ellei yritä, ei saa mitään aikaankaan. Ja ehkä jo seuraava takki on jo asteen tätä parempi, toivoa ainakin sopii.

 

Pari paitaa

Kaappiin jääneistä kankaanpalasista kasasin muutaman paidan. Kaavana on jo aiemmin bloggaamani, hyväksitodettu Viserrys-paita. Tein kyllä kolme paitaa, mutta yksi viuhahti jo Adan päälle eikä kerinnyt tulla kuvatuksi.

Tämä paita on tehty kokonaan kierrätysvaatteista. Eteen ompelin piristykseksi taskun. Kaula-aukko olisi toki saanut olla vähän pienempi ja taskun muodossakin on vähän sanomista...

 

Tässä on Myllymuksujen collegea, hihat taiteilin palanlopuista. Kyllä nämä arkipuseroina varmasti asiansa ajavat.

Valokuvahaaste

Sain hauskan kuvahaasteen Pinzeltä. Haaste menee näin:
1. Avaa kuvatiedostoistasi neljäs kansio
2. Avaa neljännen kansion neljäs kuva
3. Julkaisen kuva blogissasi ja selitä se
4. Haasta neljä muuta bloggaajaa mukaan!

Tällainen otos sitten löytyi koneeltani. Tämä on oikeastaan aika kiva kuva selostaa ja muistan tämän hyvin. Kalle on tässä tasan 4 kk:n ikäinen, ja maistelee ihan ensimmäisiä kertoja kiinteää ruokaa. Oli aika huvittavaa seurata Kallen syömistä; ruoka meni hyvin suuhun, mutta se pulpahteli jatkuvasti suusta ulos, ja ruuan sai aina uudestaan ja uudestaan "tuupata" lusikalla suuhun. Kuitenkin jo ensimmäisinä päivinä Kallelle maistui sapuska hyvin. Niin, ja Kallella on nyt ikää tasan 5 kk, joten kuva ei ole edes kovin vanha.

Minun täytyy vielä hiukan funtsata, keille haasteen lähetän... MUOKS: edelleenlähettäminen jäi hoitamatta meillä olleen piiiitkän verkkovian vuoksi.... Haastehan oli muuten varsin mukava!

Anemone stripes tunika

Olen aina ihaillut tunikaa  joka oli Ottobressa 4/09, ja nyt sitten sen tein. Pienin koko oli 98 cm, joten yritin pienentää kaavaa 92-senttiseksi, mutta vähän iso se on vieläkin. Hihoihin laitoin kuminauhan tilalle resorin ja pidensin kaavaa ainakin 10 cm.

Kankaat ovat alelöytöjä Huvikankaasta; tosi laadukkaita ja mukavan tuntuisia Stenzon trikoita, varsinkin tämä kukallinen kuosi. Housut ompelin Ottobren 1/09 Saimi-svetarihousujen kaavalla.

Housujen malli on mukavan väljä ja tehty vain kahdesta kappaleesta. Taidan tykätä. Resorit on punteissa aika pitkät ja toivon että ne menee mukavasti pussille kun pituuttakin tuli näille reippaasti.Toisaalta hameeseen olisi sopinut paremmin ihan tavalliset legginsit.

Kukassa olevia kankaita on aina kaksittain ja niiden välissä on kaksipuoleinen liimaharso . Kukat leikkasin nopsaan vapaalla kädellä ja kiinnitin KAM-nepillä. En oikein ole mikään kukka- ja rimpssuihminen, mutta kun nämä kankaatkin ovat niin tyttömäisiä ja aurinkokin paikoin jo paistelee, niin pakkohan tämä oli lisätä, eikä kaduta.  

Edellisen postauksen mekkoon yhdistelmiä

Phoenix-mekon kaveriksi ompelin pari puseroa Ottobren numerosta 4/08 Viserrys- T-paidan kaavalla. Tykkään mallista kovasti; se on mukavan kapea joustaville trikoille. Kaula-aukot tein ronskisti ja huolettomasti saumurilla. Tarkoitus olisi hankkia peitetikkikoneeseen leveä nauhanohjain ja kun vain sen saan, opettelenkin tekemään nuo resorit kunnolla sillä masiinalla!

Housut on sattumalta samaa oranssia sävyä kuin mekossa olevat kukat. Oranssin collegen ostin kirppikseltä 50 sentillä, enkä näemmä saa kirveelläkään kulutettua kangasta pois.


Kukka-applikaatiopaita syntyi vahingossa; turkoosi trikoo ei riittänytkään etukappaleeseen ja korvasin sen valkoisella interlockilla. Lisäpiristystä tuo etuosaan kukka-applikoinnit. Tämä paita sopii hyvin viimeksi tehtyjen turkoosien legginsien kaveriksi.

Phoenix -mekko

Ottobre 6/09:ssa oli söpö Phoenix-tunika ja sain tehtyä nyt samanlaisen 2-vuotiaalle Adalle. Tosin en käyttänyt ohjeen mukaista velvetonia vaan Myllymuksujen iki-ihanaa retrokukkajousista. Lisäsin tunikaan pituutta jotta tämä menisi myös mekkona tulevaa kesää silmälläpitäen. Tosin nuo yläosan etukaitaleet ovat velouria joka voi hiostuttaa ainakin kesähelteillä.

Työmatkallani Hervantaan kävin Trireksissä josta löysin sattumalta mekkoon käypää vähän vihervävään taittuvaa turkoosia trikoota. Ompelinkin siitä heti legginssit mekon kaveriksi. Adalla on niin hyvä housuvarasto nyt että tein näistä vähän pitempään menevät käännettävät versiot. Mekonkin yläosa olisi kannattanut tehdä trikoosta, mutta eihän minulla silloin tätä trikoota vielä ollut kun mekkoa tein. Piilovetoketjun kanssa kovasti tappelin, mutta lopulta onnistuinkin tekemään siistiä jälkeä ihan tavallisella paininjalalla ommellen. En oikein taida tykätä noista nailonisista piilovetoketjuista; nepit ja napit ovat luonnikkaampia, mutta joihinkin malleihin sellainen vaan on laitettava tykkäsin tai en.

On se Triteks vaan oikea aarre-aitta! Vaikka sieltä ei aina niitä helmiä löytyisikään, niin aina kuitenkin löytyy laadukkaita yksivärisiä Nanson trikoita edullisesti. Nytkin ostin 2,5 metriä kankaita jotka maksoivat vaivaiset 7 euroa! Mutta eipä Tampereelle kovin usein täältä Porista piipahdeta! Paras oli kun ostin limeä bambujoustista puolen metrin pätkän jossa oli reikä keskellä ja sain sen 90 sentillä! Saahan siitä ommeltua vaikka muutaman bodyn vauvalle. Siellä pitäisi päästä käymään useamminkin, vaikka toivon hartaasti, että tätä retrokukkaa tulisi vielä muuna väriyhdistelmänä Myllymuksuille! Ja maksaa mitä maksaa, sitä on aivan pakko sitten tilata!

Vuoden ensimmäinen pusero

Ikasyriltä tilaamistani neljästä kankaasta ensimmäinen tuli nyt käytetyksi. Adalle valmistui paita raglanhihaisen Zoen kaavalla. Pusero on reilua kokoa, 92-senttinen. Tämä menee Adalle vielä pitkään!