30. joulukuuta 2010

Pehmoinen liivihame

Keltaisten velourhousujen kaveriksi tein tämän yksinkertaisen liivihameen, koska halusin harjoitella taas resorien tekoa. Peitetikkikoneessa on vaaleanpunaiset langat, ja tikki selkeästi näkyy - mutta ei onneksi vaatteen ollessa päällä.

Sovituksessa kyllä ihan nappi ja tosi nätti päällä! Olen hirveän tyytyväinen - joskus ihan yksinkertainenkin on kaunista. Liivimekon kaavaa kovasti etsiskelin omista Ottobre-lehdistäni ja koska en löytänyt sopivaa, sovelsin itse. Liivimekon yläosa on Ottobren 6/2010 Minnie-liivihameen kaavasta ja alaosan piirsin itse, koko on noin 98 cm. Malli on mukavan kapea ja silti siinä on reippaasti pituutta ja kuitenkin tämä on napakka ylhäältä eikä roikkunut mistään.

28. joulukuuta 2010

Sisaruksille vaatetta

Tytöillä on pulaa perusvaatteista, Etenkin Ada tarvitsisi lisää 98 tai 104 cm:n puseroita. Pikkusisko Fannillekin saa tehdä jo 86-senttisiä vaatteita. On kiva, kun tytöillä on jotain samanlaista, joten tein pusero-housusetit molemmille.

Niin, ja mulla on uusi ongelma peitetikkikoneen kanssa. Miten te konkarit oikein yhdistätte kaula-aukon resorit toisiinsa niin, että saatte niistä siistit? Olen kokeillut monenmoista tapaa ja yhtään siistiä yhdistämistä en ole vielä onnistunut tekemään.

Muistaakseni Gekon blogin ohjeissa ommeltiin koneella päät yhteen, avattiin saumat ja taiteltiin nauhanpäät nurjalle ja ommeltiin ompelukoneen suoralla tikillä heti sauman vierestä ja leikattiin sitten päät pois. Yritin tätä tapaa, mutta en onnistunut saamaan katseenkestävää saumaa.

Olen kokeillut myös kylmästi saumurilla ja litannut sauman suoraksi ompelukoneella. Näin olen ehkä saanut näistä vaihtoehdoista siisteimmän.

Pahin tapaus oli sellainen, kun leikkasin pienen aukon niskaan ja aloitin saumanteon siitä. Kyseessä oli silloin valmis pusero, jossa oli raglanhihat ja peitetikkikoneen litistyssaumat. Tuloksena taas ruma sauma ja puserokangas meni myös omituiseen ruttuun. Kai tämä yhdistäminenkin vaatii erehdyksiä ja useita erilaisia kokeiluja, en tiedä. Mutta jos jollain olisi jotain järkevää vihjettä, otan kiitollisena kyllä vastaan!




Adalle tein Hanhelilta tilaamastani pallocollegesta tunikan ja siihen suorat housut Saimi-svetarihousujen kaavalla. Tunikan kaava on Zoe - yläosastaan, alaosan sovelsin itse. Hanhelilta ovat myös koristenauhat ja silitysmerkki. Mekon oikea väri ei tule tässä kuvassa esiin, kun kuvaushetkellä oli niin pimeää. Housut ovat samaa collegea kun mekon lila taustavärikin vaikka kuvasta sitä ei näe. Haluaisin tehdä tähän mekkoon vielä pinkit legginssit.

 Sitten vielä yhdet murheenkryynit, jotka tein ensin Kallelle. Vaan eivät Kallelle mahtuneet - leveydestä, eli pepusta ja reisistä. Tein Kallelle uudet, tällaiset samanlaiset mutta leveämmät, ja nämä odottavat nyt sovitusta Fannille. Katsotaan kuinka käy.

12. joulukuuta 2010

Ihanaa että saan taas ommella!

Pitkän tauon jälkeen olen ryhtynyt taas ompeluhommiin. On se vaan hienoa huomata, kuinka nautinkaan tästä harrastuksesta! 

Syy pitkään ompelutaukooni oli maaliskuussa tapahtunut vesivaraajan rikkoutuminen ja siitä aiheutunut vesivahinko seurauksineen. Anteeksi kaikille lukijoilleni kun en ole antanut kuulua itsestäni mitään - olen vain ollut niin uupunut remontista jaksaakseni päivittää blogiani.

Aloitin perusompeluksilla pukinkonttiin, tällä kertaa vuoden ikäiselle ja 80-senttiselle Kallelle.  





Tilasin ja sain peitetikkikoneeseen uuden nauhankääntäjän. Ja nyt taisin sitten ensimmäistä kertaa onnistua! Oliopaita on tehty uudella 50 mm:n nauhankääntäjällä ja tikki meni aivan nappiin. Paitsi kaula-aukosta ei kuitenkaan tullut hyvä, koska käytin kanttina hihoissa olevaa interlocktrikoota ja kauhukseni huomasin, että kaulus ei veny tarpeeksi. Voin vain toivoa että Kallen pää mahtuu aukosta sisään... Olen kuitenkin hurjan iloinen kun onnistuin!