20. maaliskuuta 2010

Anis-housut ja pari lakkia

Edellisen postauksen takki sai täydennystä uusimman Ottobren Anis-housuista ja parista piposta. Housut ovat ihanan huvittavat ja oikein lökäreitten lökärit!  Joustofrotee on Lasten Metsolasta. Sopivaa housukumpparia en löytänyt mistään; ensin kokeilin napinläpikumpparia joka oli liian joustamatonta. Sitten päätin kokeilla kahta kumpparia vierekkäin ja laitoin Prisman Elastik-kuminauhat, mutta kun niitä oli kaksi rinnakkain, vyötärö oli yhtä joustamaton kun reikäkumpparikin. Lopulta pujotin Myllymuksujen elastiinikumpparit kujaan ja sain kuin sainkin vyötärön sopivaksi.
Lakeista applikoitu on velouria ja vuorena on paksua bambujoustista. Koko on 46, mutta se pieneni vuoren ansiosta jonkin verran eikä edes jousta, joten ompelin vielä toisen joustofroteesta jonka vuoritin vihreällä trikoolla. Tämä on sitten vähän isompi vaikka samalla kaavakoolla tehty, mutta joustavampi.

Minun ei pitänyt ommella noita pipoja ennen kuin saan peitetikkikoneeseeni leveämmän nauhanohjaimen. Olen odottanut tilaustani Hesan maahantuojalta jo liki kaksi kuukautta. Olen aika kiukkuinen tilanteesta. Pitää taas soitella perään. Tosi ärsyttävää.

Vähän jännään ensi viikonloppua kun vaatteiden saaja tulee Poriin. Onko vyötärö ehkä liian tiukka ja sopiiko edes toinen pipo päähän? Nämä ovat pieniä murheita verrattuna siihen, että saan nähdä Kallen, on jo ollutkin suunnaton ikävä!

15. maaliskuuta 2010

Ketut ja karhut -takki

Hitsi, minähän osasin edes jotenkin! Sain viikonlopun aikana valmiiksi pikkuisen 74-senttisen takin Kallelle. Eihän tästä vielä mitään luksusta tullut, mutta välttävä kuitenkin! Tämä oli minulle ihka ensimmäinen kokonaan vuoritettu hupputakki! Ja se piti mennä lopulta kuvaamaan ulos lumihangelle, jotta värit edes vähän muistuttavat alkuperäisiä sävyjä. Vuorina on Nanson ruohonvihreää trikoota. Huppua kiertää nyöri, ja laitoin tuollaiset pallukat nyörien päihin. Nyt mietin, että voivatko ne yleensä olla siinä kun ovat ihan suun ulottuvilla? Voivatko ne lähteä nyöreistä irti ja ollakin vaaralliset? 
Niin, olen kyllä ihan mielissäni tästä hupparista. Ellei yritä, ei saa mitään aikaankaan. Ja ehkä jo seuraava takki on jo asteen tätä parempi, toivoa ainakin sopii.

 

3. maaliskuuta 2010

Pari paitaa

Kaappiin jääneistä kankaanpalasista kasasin muutaman paidan. Kaavana on jo aiemmin bloggaamani, hyväksitodettu Viserrys-paita. Tein kyllä kolme paitaa, mutta yksi viuhahti jo Adan päälle eikä kerinnyt tulla kuvatuksi.

Tämä paita on tehty kokonaan kierrätysvaatteista. Eteen ompelin piristykseksi taskun. Kaula-aukko olisi toki saanut olla vähän pienempi ja taskun muodossakin on vähän sanomista...

 

Tässä on Myllymuksujen collegea, hihat taiteilin palanlopuista. Kyllä nämä arkipuseroina varmasti asiansa ajavat.