20. syyskuuta 2009

Pojanpoika näki päivänvalon!

Keskiviikkona 16.9. syntyi sukuumme suloinen, piskuinen poika! Tässä hän makoilee vajaan kolmen päivän ikäisenä:


"Kalle" syntyi liki viisi viikkoa etuajassa. Painoa pienokaisella oli 2820 g ja pituutta 47 cm. Pikkumies joutuu vielä loikoilemaan valopedissä, mutta jos kaikki menee hyvin, poika äiteineen pääsee kotiin parin päivän kuluttua. Vauva tuodaan rinnalle (myös öisin) kolmen tunnin välein, jotta bilirubiiniarvot saataisiin laskemaan mahdollisimman nopeasti normaalitasolle.

Saimme käydä tyttöni ja hänen pikkutyttönsä Adan kanssa uutta pikkuihmettä ihailemassa Päijät-Hämeen keskussairaalassa. Vauva muistuttaa molempien isoäitien mielestä kovasti isäänsä; ainoastaan nenää en tunnistanut.

Tuliaisiksi veimme Eisbärchenin pienen lämpöpussin, sukat ja pienen pipon. Ompelin myös pikkuiselle kolme pehmoista peppupyyhettä myllymuksujen apinat-bambuneuloksesta, ruutubambusta sekä bambujoustiksesta. Peppupyyhkeet ovat kaksinkertaisia ja ripustuslenkit ovat Iinun ihania koristenauhoja. Pyyhekuvat jäivät ottamatta kun tein ne tänään ja ne piti antaa nopeasti pojan matkaan Lahteen. Isukilla oli pahaan aikaan soittokeikkoja sekä pe että la täällä Porissa, joita ei voinut perua kun ne oli sovittu jo ajat sitten. Onneksi hän keikoista huolimatta pääsee itse hakemaan perheensä sairaalasta.

5. syyskuuta 2009

Kangashamstrausta

Tässä on kasa Nanson trikoita: Eurokankaasta kävin niitä hamstaamassa kuudella eurolla/metri. Mikään ei oikeastaan ole lempparikuosia, mutta nuo vasemmanpuoleiset puukuvioiset kankaat ovat mielestäni erittäin hyvälaatuisia.



Nämä luomuvelourit odottavat vain ompelijansa aktivoitumista. Tarkoitus on tehdä näistä kuukauden päästä syntyvälle poikalapselle jotain vaatetta. Lilapallokuosi on varattu pian kaksi vuotta täyttävälle Adalle.



Sokerina pohjalla tilasin täältä nämä ihanat nauhat, joilla saan lisäilmettä ja silmäniloa lastenvaatteisiin:

4. syyskuuta 2009

Ompeluvälineet ja -tila

OMPELUKONE
Tästä Pfaffin ompelukoneesta uusi harrastukseni alkoi. Sen hankin vaippaompeluksia varten porilaisesta ompelukoneliikkeestä 289 eurolla joulukuussa 2006. Tätä masiinaa ennen olin ommellut vain yksinkertaisia verhonkäänteitä tai muuta simppeliä. Kone on yksinkertainen ja mekaaninen, mutta on palvellut minua riittävän hyvin. Ylä- ja alalangan kireydet ovat myös erikseen säädettävissä. Tämä ompelee nikottelematta kankaat kuin kankaat. Sitäpaitsi tykkään sen ulkonäöstä.



SAUMURI
Tämä Brother-saumuri saapui minulle vuonna 2007 Hobby Hallin tarjouksesta 349,-. Samalla tilasin maahantuojalta varaterät, jotka kannattaisi jo pikkuhiljaa vaihtaa ja terotuttaa vanhat. Kukahan muuten saumurinteriä terottaa? Otan mielelläni vinkkejä vastaan.

Pitää sanoa, että tykkään kyllä tästäkin! Saumurinjälki on siisti, ja kovasta käytöstä huolimatta kone toimii kuin unelma. Toki öljyän koneitani huolella ja säännöllisin väliajoin, kun toivon niiden kestävän omassa käytössäni vielä pitkään!



PEITETIKKIKONE
Voi mahdotonta mitä meninkään tekemään! Tilasin itselleni Janomen peitetikkikoneen. Tosin se saapuu vasta muutaman viikon kuluttua eli syyskuussa 2009, mutta odotan sitä jo kuin kuuta nousevaa.



Samalla tilasin Tape Binderin eli nauhankääntäjän, joka syöttää tietynlevyistä resorikaitaletta siististi hihansuihin ja kaula-aukkoihin. Olin jo pitkään tutkaillut tämän masiinan hankintaa ulkomailta, mutta vaikka Englannin, Saksan ja Viron nettikaupoissa oli halpaa sain tämän kotimaasta yhtä edullisesti hintaan 399,-.
Tosin kantinkääntäjä, joka on lisäosa, maksaa 80,-

On siinä taas opettelemista, mutta pikkuhiljaa harjoittelemalla opin sitä luultavasti käyttämään. Minulla on runsaasti erilaisia trikoita, joten materiaaleista ei ainakaan pitäisi tulla pulaa! Tosiaan pitäisi pistää masiinat äkisti hurrailemaan, kun lastenvaatteille on ihan todellista tarvetta.

Esittelen vielä ompeluhuoneeni, joka on ollut poikani huone. Remontoida pitäisi, mutta eipä yläkertaan kovaa tynkyä enää nykyään ole, joten en ole vielä ryhtynyt toimeen. Sinisessä huoneessa on ompelupisteeni, sen vieressä olevassa vihreässä huoneessa on kaavat, lehdet, silityslauta ja noloa tunnustaa - lisää kankaita.


Tällä "pyörätuolilla" kiikun ees taas ja vuorottelen koneita...

Tämä työpiste on varattu peitetikkikoneelle! No, pöytä on vähän ruma eli ällön värinen, mutta sain sen ilmaiseksi työmaaltani. Onhan se kuitenkin iskun kokopuinen taso eikä mikään muovirimpula.



Sitten kurkistus vaatekaappeihin. Kankaita on, ja ahdistus iskee ellen pian rupea noita tuhoamaan. Keskimmäinen kaappi on myös täynnä kankaita - ne vaan on sullottu laatikoihin. Nolottaa tunnustaa, että olen joutunut ottamaan myös naapurihuoneen vaatekaappeja kangaskäyttöön. Puolustuksekseni voin sanoa, että osa on kierrätysmateriaalia ja erilaisia froteelakanoita, jotka vievät mahdottoman paljon tilaa (seliseli itselleni).